Burgmanien kauppiasdynastia Helsingissä

                                                                     Lataa pdf-muodossa täältä.

   Mikä oli Helsingin ensimmäinen kivinen asuintalo? Tähän kysymykseen useimmat ovat vastanneet: Sederholmin talo Senaatintorin nurkalla (rak. 1757). Vielä vanhempi kivitalo oli kuitenkin Burgmanin talo, joka valmistui vuonna 1694 ja sijaitsi Suurkadun (nyk. Aleksanterinkatu) ja Vuorikadun (nyk. Ritarikatu) kulmassa, nykyisen Valtioneuvoston linnan eteläosan kohdalla.

 

Burgmanin talo Suurkadun puolelta.

(Linnoitusupseeri F. W. Hoppen 1748)

   Talon oli rakennuttanut valtaporvari Torsten Burgman, joka kahden kauppiasveljensä kanssa muodosti 1600- ja 1700-lukujen vaihteen Helsingin porvariston terävimmän kärjen. Historioitsija Seppo Aalto käyttää veljeksistä nimitystä Helsingin kauppiasdynastia.

Saksalais-ruotsalais-viipurilainen tervakauppias

   Helsinkiläiset kauppiasveljekset Torsten, Hans ja Petter Burgman olivat syntyneet 1660-luvulla Viipurissa alkuperältään saksalaisen kauppiaan Petter Torstensson Burgmanin perheeseen. Sinne kauppias Petter Burgman oli tullut vuoden 1650 paikkeilla Göteborgista. Viipurissa hänestä tuli tervakauppias ja Tervakomppanian faktori, kaupungin rahastonhoitaja, raatimies ja edustavan kivitalon omistaja.

   Yhdeksän avioliittovuoden jälkeen, vuonna 1669, kauppias jäi leskeksi kolmen pienen poikansa kanssa. Petter Burgman solmi toisen avioliittonsa helsinkiläisen suurkauppiaan Hans Westmanin tyttären Katarina Westmanin kanssa. Vuonna 1677 Katarina jäi leskeksi vielä alaikäisten poikapuoliensa kanssa. Helsinkiläiskauppiaan tyttären asema riitaisissa Viipurin kauppiaspiireissä ei ollut häävi eikä sopivaa uutta aviomiestä löytynyt.

Avioliittopeli

   Niinpä Katarina Westman lapsikatraineen palasi kotikaupunkiinsa. Veljesten mukana siirtyi Helsinkiin isän perintönä suuri määrä pääomaa. Sen he saisivat käyttöönsä täysi-ikäisiksi tultuaan. Helsingin asukasluku oli 1000 – 1500 henkilöä, joista vain kymmenkunta oli kauppiaita. Samaan aikaan Helsingissä oli alkamassa merkittävimpien kauppiasperheiden avioliittopeli: perä perään nuorina kuolleiden suurkauppiaiden Erik Forsingin, Hans Westmanin ja Petter Steenin perheet pyrkivät siirtämään liiketoimintansa seuraaville sukupolville mahdollisimman pienin menetyksin. Ensimmäiseksi yhdistettiin Forsingien ja Westmanien voimavarat Katarina Westmanin ja Erik Forsingin pojan välisellä avioliitolla. Burgmanin veljesten tultua naimaikään heidän avioliittonsa suunniteltiin myös liiketoiminnat mielessä. Vanhin poika, Torsten Burgman naitettiin Katarina Westmanin siskolle, Ebba Westmanille. Näin Hans Westmanin kolmesta perillisestä kaksi oli liitetty Burgmaneihin. Kolmaskin perillinen Kasper Westman saatiin mukaan, kun hänen leskensä Anna Kirckhoff meni naimisiin Hans Burgmanin kanssa. Siinä välissä Anna Kirckhoff ehti jo olla naimisissa suurkauppias Petter Steenin kanssa. Kolmen avioliittonsa kautta Anna Kirckhoff liitti Helsingin kolme merkittävää kauppiassukua toisiinsa.

   Jos tämän mutkikkaan avioliittopelin kuvioissa ei pysy mukana, niin tärkeintä oli kuitenkin tulos: 1690-luvulle tultaessa nimet Westman, Forsing ja Steen katosivat Helsingin johtavien kauppiaiden joukosta ja vanhojen sukujen tilalle tuli kolmen Burgman-veljeksen muodostama ”dynastia”.

Tervakauppiaista palkkikauppiaiksi

   Äitipuolen ja hänen uuden puolisonsa vankka taloudellinen ja yhteiskunnallinen asema antoivat Burgmanin nuorukaisille esteettömän toimintakentän Helsingissä ja valmiit kauppasuhteet Saksaan, Hollantiin, Tukholmaan ja Tallinnaan. Helsingin ulkomaankauppa oli lähes yksinomaan perustunut tervaan. Tervakauppa Ruotsissa oli kuitenkin Tervakomppanian monopoli ja 1600-luvun loppuvuosina Helsingin kiintiö oli niin pieni, ettei tervakauppa voinut enää olla Helsingin kaupan tukipilarina.

   Helsingin pelasti Itämeren kauppatavararakenteen muutos. Hollanti oli hakattu lähes puuttomaksi ja laiva- ja sahateollisuuden tavara oli hankittava Itämeren jokisuiden kaupungeista. Ensimmäinen hollantilaislaiva saapui vuonna 1690 Vanhankaupunginlahdelle noutamaan järeitä veistettyjä tukkeja, ”hollantilaispalkkeja”. Palkkien vienti vaati kuitenkin niin paljon pääomaa, että siihen pystyi vain kauppiaitten terävin kärki joukossa kolme Burgmanien veljestä. Pian ”palkkiporvarit” valtasivat raadin ja seurakunnan luottamustehtävät, heillä oli kaupungin parhaat ja suurimmat kauppalaivat, ja he asuivat kaupungin keskeisimmillä paikoilla arvokkaissa taloissaan. Antamillaan luotoilla ja muun liiketoiminnan avulla he pitivät muun porvariston velka- ja riippuvuussuhteessa.

   Burgmanit rikkoivat vanhan perinteen eivätkä muiden helsinkiläisporvareiden tapaan sijoittaneet varojaan maaseudulle. Heidän hallussaan ei Helsingin pitäjässä ollut yhtäkään maatilaa eikä kartanoa eivätkä he muutenkaan pyrkineet matkimaan aatelisten tapakulttuuria. Säästöt oli sijoitettava nopeasti realisoitavaan muotoon kuten laivoihin ja jalometalliin.

   Burgmanit asuivat paraatipaikoilla Suurkadun ja Kauppatorin varrella. Torsten Burgman oli vuonna 1694 rakennuttanut kaupungin ainoan kivitalon Suurkadun ja Vuorikadun kulmaan (nro 124, nyk. Aleksanterinkadun ja Ritarikadun kulma Valtioneuvoston linnan kohdalla). Puutalo vastaavalla paikalla maksoi 500-700 kuparitaaleria, Burgmanin kivitalo 6000-7000 taaleria. Tarvittavaan lainaan hän käytti aivan uutta rahoitusmuotoa: tukholmalaista Valtakunnan säätyjen pankkia. Maatilan puuttumisen korvasi kasvimaatontti (nro 221, nyk. Vironkadun kohdalla).

   Hans Burgmanin talo vuodesta 1695 sijaitsi veljeä vastapäätä Vuorikadun toisella puolella (nro 125, nyk. Ritarihuoneen puiston kohdalla). Alun perin talon omisti kauppias Hans Westman ja se oli tullut Hans Burgmanille hänen vaimonsa mukana, jonka ensimmäinen puoliso Hans Westman oli. Vuosina 1706-08 talo oli lesken Anna Kirckhoffin hallussa. Hansin hallussa oli myös kaupungin krouvi Suurkadun ja Postikadun kulmassa (nro 127, nyk. Aleksanterinkadun ja Helenankadun kulma). Hänellä oli myös kasvimaatontti (nro 207, nyk. Säätytalon puiston kohdalla). Lisäksi Hans Burgmanilla oli pelto, riihi ja lato Ryssdahlissa (nyk. Kaisaniemen puiston kohdalla) sekä kolme ranta-aittaa Kluuvinlahden länsirannalla.

   Petter Burgmanin talo sijaitsi kauppatorin länsilaidalla ja raatihuoneen naapurissa (nro 108, nyk. Aleksanteri II:n patsaan kohdalla). Talon länsipuolella kulki Kirkkokatu ja sen toisella puolella kivisessä kirkkoaidassa oli hautausmaalle ja kirkkoon johtava portti. Kirkko oli vuonna 1654 rakennettu vaatimaton Pyhän Hengen puukirkko. Tätä kirkkoa edelsi vuonna 1640 rakennettu Kristiinan kivikirkko. Helsingin kolmas kirkko, Ulrika Eleanoran kirkko, rakennettiin samalle paikalle vuonna 1724.

Pyhän Hengen kirkko sijaitsi samalla paikalla kuin kuvaan hahmotettu Ulrika Eleanoran kirkko. 

Kirkon ja nykyisen Aleksanteri II:n patsaan välinen talo oli Petter Burgmanin. 

(Suomen Kuvalehti 27/1931)

Dynastian loppu

   Vuonna 1700 syttynyt Suuri Pohjan sota tyrehdytti kaupankäynnin melkein kokonaan ja mm. Torsten Burgmanin omistama laiva ”St. Petter” oli otettu kruunun käyttöön. Hän ei kyennyt koskaan edes lyhentämään talonsa lainaa. Valtakunnan säätyjen pankin perintävaatimuksilta meni pohja Burgmanin kuoltua vuonna 1711. Takaajistakaan ei ollut apua; Hans Burgman oli kuollut jo 1706 ja Petter Burgman vuonna 1708 ja heidän omaisuutensa oli mennyt velkojille. 20 vuotta kestänyt dynastia hävisi hetkessä.

Jälkipolvet

   Aino-mummo polveutuu Hans Burgmanista ja Anna Kirckhoffista.  Hans Burgman kuoli vuonna 1706 43-vuotiaana ja hänen puolisonsa Anna Kirckhoff kaksi vuotta myöhemmin. Heidän orvoiksi jääneet lapsensa olivat silloin 8 – 12-vuotiaita ja he jäivät sukulaisten hoiviin. Sukulinja jatkuu Hansin ja Annan pojasta Torsten Hansson Burgmanista, joka oli myös kauppias. Seuraavat kaksi sukupolvea olivat läkkiseppämestareita Helsingissä.

   Läkkiseppä Fredrik Burgmanin ja hänen Kristina-puolisonsa kuolivat vain muutaman päivän välein vuonna 1803. Heidän ainoa lapsensa Charlotta jäi täysorvoksi vain vuoden ikäisenä. Hänet otettiin kasvattilapseksi aatelisen sotaneuvos Petter Silferskjöldin perheeseen Gumbölen kartanoon Espoossa, jossa Charlottan äiti oli palvellut piikana. Sotaneuvoskin kuoli nuorena vuonna 1811 ja leski Anna Kuhlhielm jäi yksin 9-vuotiaan kasvattityttärensä kanssa. 18-vuotiaana Charlotta Burgman solmi avioliiton Helsingin triviaalikoulun rehtorin, Johan Neoviuksen kanssa. Jäätyään leskeksi vuonna 1833 Charlotta toimi mm. matematiikan opettajana Fruntimmerskolanissa Helsingissä.

   Neovius/Nevanlinna-suvun jäsenten mielestä suvussa esiintyvä poikkeuksellinen matemaattinen ja pedagoginen lahjakkuus on lähtöisin em. Johan Neoviuksen ja Charlotta Burgmanin avioliitosta. Tätä käsitystä tukee se, ettei Neoviusten rinnakkaisissa sukuhaaroissa ole havaittavissa vastaavaa lahjakkuuden lajia. Joittenkin mielestä lahjakkuus on enemmän peräisin Burgmanien kauppiassuvun suunnalta kuin Neoviusten talonpoikaissuvulta. Tiedä häntä, mutta joka tapauksessa on hämmästyttävää, miten mainitut ominaisuudet näkyvät vielä nykypolvissakin, kuten seuraavat poiminnat osoittavat:

Johan Neoviuksen ja Charlotta Burgmanin lapsia (II sukupolvi):

Wilhelm Neovius (1823-1872): matematiikan dosentti ja vt. professori, matematiikan opettaja.

Edvard Engelbert Neovius (1823-1888)­­: Haminan kadettikoulun matematiikan ja topografian opettaja.

Frithiof Neovius (1830-1895): Venäjän 1. kadettikoulun ja Pavlovin sotaopiston matematiikan ja kosmografian opettaja.

III sukupolvi

Edvard Neovius (1851-1917): Helsingin yliopiston matematiikan professori.

Lars Nevanlinna (1850-1916): filosofian tohtori, matematiikan opettaja, kouluhallituksen matematiikan opetuksen ylitarkastaja. Kirjoitti algebran, geometrian ja trigonometrian oppikirjoja. Aino-mummon isä.

Otto Nevanlinna (1867-1927): filosofian tohtori, Helsingin Normaalilyseon matematiikan ja fysiikan lehtori ja yliopettaja.

Aline Selander (Neovius) (1857-1937): fil. kand., opiskeli matematiikkaa Berliinin ja Helsingin yliopistoissa. Algebran ja geometrian opettaja. Ensimmäisiä yliopistotutkinnon suorittaneita naisia Suomessa.

Dagmar Louise Neovius (1867-1939): matematiikan opettaja.

IV sukupolvi

Frithiof Nevanlinna (1894-1970): vakuutusmatemaatikko ja professori.

Rolf Nevanlinna (1895-1980): akateemikko, maailmankuulu matemaatikko, matematiikan professori, yliopiston rehtori.

Erik Nevanlinna (s. 1901): matematiikan yksityisopettaja ilman oppiarvoja. Hänen sanotaan olleen vähintään yhtä lahjakas kuin veljensä Rolf. Sotien aikana radiotiedustelumme sieppaamien salaviestien etevimpiä avaajia.

Hildegard von Freymann: (1882-1979): fil. kand., matematiikan lehtori.

Ingrid von Freymann: (1886-1966): vakuutusmatemaatikko.

Nykyisiä sukupolvia:

Veikko Nevanlinna (1920-2012): Jyväskylän yliopiston matematiikan professori.

Heikki Haahti (1929-2022): Oulun yliopiston matematiikan professori.

Heikki Nevanlinna (s.1947): Helsingin yliopiston geofysiikan dosentti

Olavi Nevanlinna (s.1948): Aalto-yliopiston matematiikan professori.

Mats Neovius (s. 1977): tietojenkäsittelytieteen tohtori, yliopistolehtori.

------------------------------------------

Seppo Aalto: Kruununkaupunki, Vironniemen Helsinki 1640-1721. (2014)

Seppo Aalto: Kauppiaita ja laivanvarustajia. Helsinkiläisten elämä Ruotsin aikana 1550–1809. (2016)

Folke Landgren: Rådmannen i Helsingfors Hans Burgman och bouppteckningen efter honom. Genos 20/1949

Olavi Linnamies (ent. Burgman): Kolme vuosisataa Burgman-suvun vaiheita. Käsikirjoitus 1968.

Heikki Nevanlinna: Neovius - Nevanlinna -erään suvun kronikka. (2022)

Helsingin kadunnimet. Helsingin kaupungin julkaisuja 24. (1984)

Artikkeleita Helsingin kaupunginmuseon julkaisussa: Burgman - Helsingin ensimmäinen kivitalo. (2007):

Päivi Kaija: Kauppias Torsten Burgman ja hänen aikansa

Markku Heikkinen: Burgmanin talo

Marja-Liisa Lehto: ”Kaunis ja hyvin varustettu vaate- ja rihkamapuoti”, Kauppias Torsten Burgmanin perukirja.

Markku Heikkinen: Burgmanin talon arkeologiset tutkimukset.