torstai 26. toukokuuta 2022

Anna Flemingin vaikea tie vihille

 

Pääosissa:

Anna Fleming (n. 1552 – 1608), aatelistyttö Varsinais-Suomesta

Hieronymus von Birckholtz (n. 1565 – 1618), saksalainen hovijunkkari Kaarle-herttuan hovissa

Klaus Fleming (n. 1535 – 1597), Suomen käskynhaltija, Anna Flemingin setä

Kaarle-herttua (1550 - 1611), Sveanmaan herttua, valtionhoitaja, myöh. kuningas Kaarle IX

Filippa Fleming ( - 1578), Yläneen kartanon omistaja, Anna Flemingin täti, kuoli naimattomana


Orpotytön perintö

   Anna Fleming syntyi vuonna 1562. Isä, Joakim Fleming, kuoli jo seuraavana vuonna. Myös äiti Agda Persdotter kuoli Annan ollessa vielä lapsi ja tällöin Anna luovutettiin setänsä Klaus Flemingin holhoukseen. Vaikka Anna Fleming oli virallisesti setänsä holhokki, niin hän asui kuitenkin tätinsä Filippa Flemingin hoivissa tämän asuinkartanolla Yläneellä. Filippa-täti oli yli kolmenkymmenen, mutta naimaton. Vuonna 1568 vähän ennen kuolemaansa Filippa laati testamentin, jossa teki veljensä Klaus Flemingin perinnöttömäksi, koska tämä oli anastanut sisarensa omaisuutta eikä ”pitkän sairauteni aikana ole lainkaan pitänyt minusta huolta, vaan on kerrassaan unohtanut minut, eikä kerta kaikkiaan ole millään tavoin ollut minulle mieliksi”. Sen sijaan 16-vuotiaalle orvolle veljentyttärelleen Filippa testamenttasi merkittävän maaomaisuuden.

... autuaasti edesmenneen veljeni Joakim Flemingin tytär Anna on jonkin aikaa asunut luonani, ja käyttäytynyt yksinomaan kuten poloisen hyvän veljentyttären tulee, alttiina ja kuuliaisuudessa pysyen, niin että olen häneen mieltynyt, ja siksi luovutan, lahjoitan ja annan hänelle kaikki tilani ja kartanoni, jotka minulla on Ruotsissa, niin myös Suomen rannikolla, estämättä hänen nautittavakseen ja pidettäväkseen.

   Testamentin loppuosassa Filippa vetoaa kuninkaan suojeluun, koska epäilee suuresti veljensä ryhtyvän Annan holhoojana toimiin päästäkseen käsiksi Annan saamaan perintöön. Klaus Fleming saikin testamentin käsiinsä ja liitti siihen vastalauseensa, jonka osoitti kuninkaalle. Koska Klaus Fleming oli Annan holhooja, niin tädiltä peritty suuri maaomaisuus oli käytännössä Klaus-sedän hallussa. Tätäkään omaisuutta setä ei hoitanut ihanteiden mukaisesti: hän käytti tiloja ja niiden tuottoa, vaikka hänen olisi kuulunut pitää veljentyttärensä tilit ja tuotot erossa omistaan. Anna muutti myös asumaan holhoojansa ja tämän puolison Ebba Stenbockin perheeseen.


Anna ja Hieronymus löytävät toisensa

   Holhoojansa Klaus Flemingin perheessä Anna oli ehkä eniten tekemisissä Ebba-rouvan kanssa. Vuonna 1590 27-vuotias Anna oli sukuloimassa Ebba-rouvan siskon Katarina Stenbockin (1535-1621) luona Strömsholmin linnassa. Katarina oli edesmenneen Kustaa Vaasan kolmas vaimo ja käytti vaikutusvaltaansa leskikuningattarena (riksänkedrottning) vielä pitkään poikapuoliensa ollessa kuninkaina. Samaan aikaan sattui Strömsholmissa vierailemaan myös Juhana III:n 20-vuotias hovijunkkari Hieronymus Birckholtz. Hieronymus oli hiljattain saapunut Saksasta ja päässyt Ruotsin kuninkaallisen perheen palvelukseen. Eräänä tehtävänä oli toimia ”juoksupoikana” kuninkaan ja leskikuningattaren keskinäisissä asioissa. Strömsholmissa Hieronymus ja Anna mieltyivät toisiinsa ja alkoivat jonkin ajan kuluttua keskustella avioliitosta. Kuten tuohon aikaan oli tapana, kosinta eteni vaiheittain. Ratkaisevaa oli kuitenkin saada holhoojan suostumus. Seuraavaksi hän matkusti itse holhoojan luo pyytämään tämän veljentyttären kättä. Nyt alkoivat taloudelliset neuvottelut: Klaus Fleming halusi tietää, miten nuori mies aikoi elättää vaimonsa. Holhooja esitti epäilyksiä, että saksalainen tulokas oli kiinnostuneempi Annan perintömaista kuin neidosta itsestään.

   Hieronymus vakuutti, että hän kykenisi elättämään vaimonsa kuten kunniallisen aatelismiehen tulee. Tämän kuultuaan Klaus Fleming vaati takeita huomenlahjasta. Huomenlahja oli suuri rahasumma tai kartano, jonka aviomies luovutti vaimolleen hääyön jälkeen. Se oli tarkoitettu vaimon eläkepäivien turvaksi. Aateli kelpuutti huomenlahjaksi mieluiten maaomaisuutta, joka oli rahaa vakaampaa varallisuutta. Hieronymuksella ei ollut Ruotsissa perintömaita, mutta hän lupasi, että Anna saisi kymmenen tuhannen taalerin huomenlahjan, – summan, jolla olisi ostanut useitakin kartanoita. Klaus Flemingin mielestä nuori mies oli turhan kevytmielinen ja kerskaileva, mutta Hieronymuksella oli tukijoukkonsa. Kosija oli saanut puolelleen Klaus Flemingin puolison, Ebba Stenbockin, ja monia muitakin tuttavia, jotka taivuttelivat holhoojaa suostumaan.

... ensin torjuin pyynnön, mutta hän turvautui sitäkin enemmän ystäviin ja ystävien ystäviin, erityisesti rouvaani, joka esitti monia vetoomuksia hänen puolestaan, jotta ehdotus hyväksyttäisiin, ja lopulta hyväksyin kosijan pyynnön.

Tahdon toimia hänen parhaakseen, koska hän on minulle niin läheistä sukua; en aio kohdella häntä huonommin kuin omia tyttäriäni, kunhan hän käyttäytyy kuten häneltä sopii edellyttää. Hänen isänsä teki huonot naimakaupat, kävisi kovasti sydämelleni, jos niin taas tapahtuisi.

(Klaus Flemingin kirje Kaarle-herttualle 24.6.1594)

   Säilynyt kirjeenvaihto on lähinnä miesten välistä ja päätökset kirjattiin heidän nimiinsä, mutta toisaalta on ilmeistä, että Anna vietti aikaansa erityisesti Ebba-rouvan seurassa. Turun linnassa vieraillessaankin Hieronymus kuittasi itselleen elintarvikkeita juuri armollisen linnanrouvan valtuutuksella. Lopulta Klaus Fleming hyväksyi nuorten kihlauksen, mutta Annan ja Hieronymuksen vaikeudet olivat kuitenkin vasta alkaneet, sillä Klaus Fleming asetti ehdon: häät järjestettäisiin vasta, kun sulhanen todella pystyisi maksamaan lupaamansa kymmenentuhatta taaleria. Nyt Hieronymus kuitenkin alkoi empiä rahasumman suhteen. Pitkien neuvottelujen jälkeen Klaus Fleming suostui alentamaan huomenlahjan kahdeksaantuhanteen taaleriin. Lopulta hän hyväksyi senkin, että Hieronymus maksaisi neljätuhatta taaleria häissä ja loput osamaksuna. Viikot vierivät, kuukaudet kuluivat, vuodet vaihtuivat, mutta luvattua rahalähetystä ei kuulunut. Hieronymus esitti viivytyksille erilaisia selityksiä ja tilanne alkoi jo pahasti kiristää sulhasen ja holhoojan välejä.



Valtapolitiikka sotkee avioliittohanketta

   Samaan aikaan kiristyi myös poliittinen ilmapiiri. Ruotsin valtakuntaa repivät vaikeat ristiriidat. Katolinen kuningas Sigismund ja hänen setänsä, protestanttinen Kaarle-herttua, kamppailivat Ruotsin valtaistuimesta. Sigismund oleskeli enimmäkseen toisessa valtakunnassaan Puolassa ja luotti ennen kaikkea siihen, että Klaus Fleming valvoisi hänen etujaan Ruotsissa. Suomen käskynhaltijana Klaus Fleming pakottikin valtakunnan itäiset alueet pysymään uskollisina kuninkaalle. Ruotsin puolella tilanne oli toinen: Kaarle-herttua onnistui kaappaamaan vallan. Nämä poliittiset vastakkainasettelut uhkasivat myös Annan ja Hieronymuksen liittoa. Hieronymus oli Kaarle-herttuan hovipalvelija, Klaus Flemingin mielestä siis vihollisleirissä. Kaarle-herttua alkoi puolestaan kiinnostua hovijunkkarinsa pitkittyneestä kihlauksesta ja löysi tapauksesta syyn sekaantua vastustajansa perheasioihin. Hän alkoi vaatia, että nuorten hääjuhla pitäisi järjestää mahdollisimman pikaisesti. Kaarle-herttua lupasi henkilökohtaisen takauksen siitä, että Anna saisi huomenlahjansa, ja tarjoutui järjestämään hääjuhlan, mikäli Klaus-sedällä ei ollut siihen varaa.




Kihlapari keksii painostuskeinon

   Kaarle-herttuan puuttuminen avioliittohankkeeseen ei herättänyt luottamusta Klaus Flemingissä, vaan hän epäili, että herttua koetti soluttaa vakoojaa hänen perhepiiriinsä. Klaus Fleming selitti, että häät eivät voineet tulla kyseeseen, ennen kuin rahat olisi koottu. Klaus oli myös raivostunut Hieronymukselle, joka oli kyllästynyt odotteluun ja lähettänyt Ebba-rouvalle epäkohteliaan kirjeen. Kirjeessään sulhanen oli julistanut, että saisi vaimokseen naisen, jonka tahtoi, vaikka sitten joutuisi taistelemaan paholaista vastaan. Kun poliittinen juopa syveni, alkoi kihlauksen tulevaisuus näyttää yhä epävarmemmalta. Kihlatut eivät kuitenkaan jääneet toimettomiksi. Lain mukaan kihlaus oli niin sitova, että kihlausaikana syntyneet lapsetkin katsottiin laillisiksi aviolapsiksi. Lihallinen suhde ja raskaus olivat myös keinoja, joilla nuoret saattoivat painostaa holhoojaa hyväksymään liiton. Vuonna 1595 Anna Fleming oli raskaana, ja asia oli yleisenä puheenaiheena. Tällaisessa tilanteessa olisi voinut olettaa, että holhooja olisi mieluusti järjestänyt häät, jottei asiasta olisi syntynyt sen suurempaa hämminkiä. Klaus Fleming ei kuitenkaan vähästä taipunut. Päinvastoin hän ilmoitti, että peruisi koko avioliittohankkeen, vaati sulhasta oikeuteen ja syytti Kaarle-herttuaa yllytyksestä. Hän koki kihlaparin omapäisyyden loukkaukseksi itseään ja puolisoaan kohtaan, katsoi joutuneensa naurunalaiseksi, eikä aikonut palkita häväistystä hääjuhlalla.

Turhaan Kaarle-herttua kirjoitti Klaus Flemingille holhoojan velvollisuuksista ja vetosi: ”Antakaa näiden kahden Herran nimessä solmia pyhä avioliitto, kun he molemmat sitä toivovat, ettei veljentyttärenne joutuisi entistä suurempaan häpeään.” Klaus Flemingin vastaus oli tyly. Suurimmat syytökset kohdistuivat kosijaan, joka oli alhaisesti vietellyt morsiamensa, mutta myös suojatti sai osansa moitteista: ”Eläköön veljentyttäreni häpeässään, koska ei kerran halunnut elää siveästi ja kunniallisesti.” Fleming vihjaisi myös, että juuri Kaarle-herttua oli yllyttänyt Hieronymusta viettelemään Annan, ja valitti katkerasti, että sulhanen itse kerskui teostaan kaikille vastaantulijoille. Seuraavaksi huhuttiin, että holhooja oli sulkenut Annan ankaraan kotiarestiin. Hieronymus Birckholtz matkusti morsiantaan etsimään, mutta Klaus Fleming otti hänetkin vangiksi ja telkesi Yläneen kartanolle. Valtakunta oli kuohumistilassa, eikä ankara holhooja halunnut enempää häiriötä perhepiirissään, kun hän keskittyi huolehtimaan kuningas Sigismundin eduista ja nujertamaan nuijasotaan nousseita talonpoikia. Poliittiset rintamalinjat ylittävälle avioliitolle ei kyseisessä tilanteessa ollut sijaa.



Seitsemän vuoden odotus päättyy

   Käänne oli kuitenkin tuloillaan. Pian nuijasodan päätyttyä, huhtikuun 13. päivänä 1597, Klaus Fleming kuoli äkilliseen sairaskohtaukseen matkalla Kuitian linnaan Paraisilla. Nyt Hieronymus pääsi vapaaksi; hän löysi Annan ja pakeni tämän kanssa Ruotsin puolelle Kaarle-herttuan suojiin. Leskeksi jäänyt Ebba-rouva valitti tapahtunutta sisarelleen, leskikuningatar Katarinalle 5.6.1597:

   Olen myös joutunut kärsimään Hieronymus Birckholtzin röyhkeydestä ... ei vain siitä, miten hän aiemmin käyttäytyi kunnottomasti autuaasti edesmenneen Rakkaan Herrani eläessä, vaan nyt hänen kuoltuaan Hieronymus on suureksi murheekseni antanut salaa hakea Anna Joakimsdotterin kartanoltamme, asetan Jumalan harkittavaksi ja tuomittavaksi, onko se oikein tehty. Enkä epäile, että sekä Hieronymus että Anna saattavat esittää kaikenlaisia valheellisia valituksia, kuitenkin minulla on monia rehellisiä todistajia siitä miten olen heitä kohdellut, ja kaikesta siitä mitä he sanoin ja teoin ovat autuaasti edesmennyttä Rakasta Herraani ja minua vastaan rikkoneet.

   Ruotsissa Kaarle-herttua antoi järjestää häät Suomesta paenneelle kihlaparille oman herttuakuntansa keskuksessa Nyköpingissä. Seitsemän vuoden jälkeen nuoren parin toiveet viimein saavuttivat täyttymyksensä. Pian herttua valloitti Suomenkin alueen, ja Anna Fleming pääsi nauttimaan sikäläisestä perintöomaisuudestaan. Avioliitto jäi kuitenkin lyhytaikaiseksi, sillä Anna kuoli jo muutaman avioliittovuoden jälkeen. Kenties hän menehtyi lapsivuoteeseen, kuten kovin monet muutkin aikansa naiset. Jäljelle jäi kihlausaikana syntynyt poika Hieronymus nuorempi sekä tytär Hebla. Hieronymus Birckholtz nuoremmasta jatkuu jälkipolvilinja omaan mummooni.


Kaarle-herttua herjaa Klaus Flemingin ruumista.
(Albert Edelfelt 1878)


---------------------------------------------------------------

I Anna Fleming 1562-1608 (?) ∞ Hieronymus Birckholtz sr.

II Hieronymus Birckholtz jr. 1595-1639 ∞ Hebla Ållongren

III Ingeborg Birckholtz 1621-1674 ∞ Johan Giös sr.

IV  Johan Giös jr. 1647-1697 ∞ Sofia Ille

V Carl Giös 1676-1717 ∞ Sofia Klingspor

VI Beata Giös 1715-1764 ∞ Carl Numers

VII Adolf Numers 1745-1809 ∞ Agneta Munck af Fulkila

VII Jakob von Numers 1778-1842 ∞ Beata Segersteen

IX  Amalia von Numers 1807-1900 ∞ Lars Krogius

X Elise Krogius 1829-1904 ∞ Edvard Neovius

XI Lars Neovius 1850-1916 ∞ Anna von Törne

XII Aino Neovius 1876-1945 ∞ Arthur Hjelt

-------------------------------------------------------------------------------------

Lahtinen, Anu: Järki ja tunteet 1500-luvun avioliittomarkkinoilla, Tieteessä tapahtuu 5/2006