maanantai 21. heinäkuuta 2025

Legenda sormuksesta ja kalasta

    Aino Neoviuksen vanhin tunnettu esivanhempi on piispa Arnulf Metziläinen, jonka arvioidaan syntyneen lähellä Nancyä noin vuonna 586 eli n. 1.440 vuotta sitten. Alue sijaitsi silloisessa Austrasian kuningaskunnassa, joka kuului merovingikuninkaiden hallitsemaan frankkien valtakuntaan (ks. kartta). Arnulfin isä kuului merkittävään frankkilaiseen sukuun, joka omisti suuria maa-alueita Maas- ja Mosel-jokien välissä.

   Arnulf Metziläisen elinaika osuu Länsi-Eurooppaa koskevien suurten muutosten aikaan. Ajan katsotaan kuuluneen vielä myöhäisantiikkiin; Rooman valtakunnan luhistumisesta oli kulunut vain toistasataa vuotta kuten myös ensimmäisen frankkikuninkaan kastamisesta kristinuskoon. 600-luvun alun lasketaan kuuluvan toisaalta varhaisimpaan keskiaikaan, jolloin Eurooppa alkoi vähitellen muotoutua sellaiseksi kuin me sen nyt tunnemme.


   Frankkilaisena ylimyksenä Arnulf Metziläinen palveli Austrasian (”Itäinen valtakunta”) kuninkaan hovissa hallintotehtävissä ja myös sotapäällikkönä. Austrasian hallintopaikkana toimi Metzin kaupunki, nykyisen Ranskan koillisosassa. Austrasia oli frankkien ydinaluetta, josta Frankkien valtakunta laajeni muualle Galliaan. Kartassa näkyvät merovingien kuningaskunnat Arnulfin elinaikana ja eri alueitten liittämisvuodet valtakuntaan. Vaaleimmalla vihreällä on merkitty ne alueet, joille Arnulfin jälkeläiset, karolingikuninkaat, vielä laajensivat Frankkien valtakuntaa.

   Vaikkei merovingi ollutkaan, niin vuonna 613 Arnulf Metziläinen osallistui merovingien keskinäisiin valtataisteluihin ja yhdessä Neustrian (”Läntinen valtakunta”) kuninkaan neuvonantajan Pipin I:n kanssa Arnulf johti ylimystön kapinaa Austrasian kuningatarta Brunhildeä vastaan. Kapinan seurauksena kuningatar syöstiin vallasta, häntä kidutettiin ja lopulta teloitettiin. Kapina johti Frankkien valtakunnan yhdistymiseen ja Neustrian kuningas Klotar II nousi kaikkien frankkien kuninkaaksi. Arnulf palkittiin Metzin piispan viralla vielä samana vuonna.

   Frankkien valtakunnassa piispat olivat keskeisiä hallinnon ja oikeudenkäytön toimijoita, yhdistäen hengellisen ja maallisen vallan. Piispat saattoivat toimia paikallishallinnon ylimpinä johtajina erityisesti kaupungeissa, joissa ei enää roomalaisten jälkeen ollut vahvaa maallista hallintoa. He ratkoivat oikeudellisia kiistoja ja johtivat kaupungin puolustusta. Piispat olivat keskeisiä vaikuttajia länsieurooppalaisen yhteiskunnan muovautumisessa varhaiskeskiajalla.

   Vuodesta 623 Arnulf toimi Austrasian merovingikuninkaan Dagobert I:n neuvonantajana. Vuonna 629 hän kuitenkin vetäytyi piispan virasta ja politiikasta ja vietti loput elämästään erakkona.

Legenda tulesta:

    Hetkellä, jolloin Arnulf luopui piispan virasta, kuninkaallisen palatsin kellareissa syttyi tulipalo, joka uhkasi levitä koko Metzin kaupunkiin. Arnulf, joka oli täynnä rohkeutta ja tunsi yhteenkuuluvuutta kaupunkilaisten kanssa, seisoi tulen edessä ja sanoi: ”Jos Jumala haluaa, että minut uhrataan, olen hänen käsissään.” Sen jälkeen hän teki ristinmerkin ja tuli väistyi välittömästi.

Legenda sormuksesta ja kalasta:

   Arnulfin tekemät väkivaltaisuudet piinasivat häntä ja syntiensä riivaamana hän meni Mosel-joen ylittävälle sillalle. Siellä hän irrotti piispansormuksensa ja heitti sen jokeen rukoillen Jumalaa palauttamaan sormuksen synninpäästön merkiksi. Monta vuotta myöhemmin eräs kalastaja toi piispan keittiöön kalan, jonka vatsasta löytyi piispan sormus. Arnulf vastasi Jumalan antamaan merkkiin vetäytymällä piispan virasta ja ryhtymällä erakoksi loppuelämäkseen.

Arnulfin sormus (Metzin katedraali)


   Oikeanpuoleisessa kuvassa Arnulf on esitetty rukoilemassa risumajassaan ja piispan hiippa lojuu käyttämättömänä hänen vierellään. Oikeasti Arnulf kuitenkin vetäytyi loppuelämänsä ajaksi Remiremontin luostariin Vogeesien vuorilla. Legendan mainitsema sormus löytyy tänä päivänä Metzin katedraalista. Sieltä löytyy myös legendan kala, mutta vain lasimaalauksessa, jossa Arnulf pitää kalaa vasemmassa kädessään.

Legenda oluttuopista:

   Oli heinäkuu vuonna 642 ja hyvin kuuma, kun Metzin seurakuntalaiset lähtivät Remiremontiin noutamaan entisen piispansa jäännöksiä. Heillä oli vain vähän juotavaa mukanaan, ja maasto oli epäsuotuisaa. Siinä vaiheessa, kun uupunut kulkue jatkoi matkaa Champigneullesista, eräs seurakuntalaisista, Duc Notto, rukoili: ”Autuas Arnulf, tuo meille sitä, mitä meiltä puuttuu”. Välittömästi tuopin pohjalla ollut pieni oluen jäännös lisääntyi niin paljon, että pyhiinvaeltajien jano saatiin sammutettua ja heillä oli tarpeeksi nautittavaksi vielä seuraavanakin iltana, kun he saapuivat Metziin. Tästä syystä Pyhä Arnulf tunnetaan oluenpanijoiden suojeluspyhimyksenä.

   Arnulf haudattiin Metzin tuomiokirkkoon. Myöhemmin hänet julistettiin pyhimykseksi. Tämä tapahtui ennen läntisen ja itäisen kirkon suurta skismaa, minkä takia Arnulf Metziläistä pidetään pyhimyksenä sekä katolisessa että ortodoksisessa kirkossa.


Majordomukset ja karolingikuninkaat

   Vuonna 596 Arnulf Metziläinen avioitui korkeasäätyisen naisen, Doden kanssa, joka toimi metziläisen luostarin abbedissana. Vasta viidensadan vuoden kuluttua avioliitto kiellettiin katoliselta papistolta. Arnulfista ja Dodesta polveutuu merkittävä joukko frankkien valtiaita: majordomuksia, kuninkaita ja keisareita. Majordomus oli Rooman valtakunnassa käytössä ollut nimitys, jonka frankkien merovingikuninkaat omaksuivat; sana on latinaa ja tarkoitti lähinnä kuninkaan käskynhaltijaa. Lukuisten merovingien lapsikuninkaiden aikana majordomusten valta kasvoi ja heistä tuli käytännössä Frankkien valtakunnan todellisia hallitsijoita.

Lapsikuningas Klodvig III istuu valtaistuimella vierellään

Arnulf Metziläisen pojanpoika majordomus Pipin Heristalilainen


Jälkipolvet


   Arnulf Metziläistä seuraavat seitsemän karolingien sukupolvea kuuluvat Aino Neoviukseen johtavaan jälkipolvilinjaan. Heidät on merkitty oheiseen 1100-luvulla laadittuun karolingien sukupuuhun.

1100-luvulla laadittu karolingien sukupuu


- - - - - - - - - - Karolingit - - - - - - - - - -

1. Arnulf Metziläinen (*n. 582 † 645) Metzin piispa
    Pso: Dode, abbedissa

2. Ansegisel (*n. 602 †n. 679) Austrasian kuningas Siegebert III:n domesticus.
    Pso: Begga, Pipin I:n tytär.

3. Pipin II Heristalilainen (*640/650/ - † 715) Austrasian, Neustrian ja Burgundin majordomus.
    ∞ Alpaida Liègeläinen

4. Kaarle Martel (*n. 688 † 741)
    Pipin Heristalilaisen ja Alpaidan avioton poika.
    Frankkien valtakunnan majordomus. Kaarle voitti arabit Toursin taistelussa lähellä Poitiersia, mistä  hän sai lisänimen Martel, 'Vasara'.
   Pso: Chrotrud

5. Pipin III Pieni (* 714 † 768)  
   Frankkien valtakunnan majordomus. Arkkipiispa Bonifatius voiteli hänet Frankkien valtakunnan ensimmäiseksi karolingikuninkaaksi. Pipin Pieni teki kaksi sotaretkeä Italiaan ja kukisti langobardit. Valloittamansa Ravennan hän luovutti paaville, mikä mahdollisti Kirkkovaltion synnyn.
   Pso: Laonin Bertrada

6. Kaarle I Suuri (* 748 † 814)
    Frankkien ja langobardien kuningas. Paavi Leo III kruunasi hänet Roomalaisten keisariksi vuonna 800.
   Pso: Hildegard

7. Ludwig Hurskas (* 778 † 840)
    Frankkien ja. Akvitanian kuningas. Paavi Stefanus IV kruunasi hänet Reimsissä keisariksi vuonna 816.
   Pso: Judit Baijerilainen

8. Kaarle Kaljupää (* 823 † 877)
    Länsi-Frankian ja Italian kuningas, Karolingien keisarikunnan keisari.
    Pso: Ermentrude, Orléansin kreivin tytär

- - - - - - - - - - Flanderi - - - - - - - - - -

Kaarle Kaljupään tyttären Judithin mukana Aino Neoviukseen johtava sukulinja siirtyy Flanderiin. (Ks. Flanderin kreivit)

9. Judith Flanderilainen (* 830-luku † 879)
    Pso: Boudewijn I Rautakäsi Flanderin rajakreivi.

10. Boudewijn II Kaljupää (n. 865 † 918) Flanderin kreivi
      Pso: Elfthryth, anglosaksien kuninkaan Alfred Suuren tytär.

11. Arnulf I Suuri (* 893-899) † 965 Flanderin kreivi
     Pso: Aloidis, Vermandoisin kreivin tytär.

12. Boudewijn III Nuori (* 960/961 † 987) Flanderin kreivi
      Pso: Matilda, saksilaisen rajakreivin Herman Billungin tytär

13. Arnulf II (* n. 940 † 962) Flanderin kreivi
     Pso: Rozala, Italian kuninkaan Berengar II:n tytär.

14. Boudewijn IV Parrakas (* n. 980 † 1035) Flanderin kreivi.
     Pso: Ogive, Moselgaun kreivin Frederikin tytär.

15. Boudewijn V de Lille (* n. 1012 † 1067) Flanderin kreivi.
     Pso: Adela, Ranskan kuninkaan Robert I Hurskaan tytär.

16. Robert I Friisiläinen (* n. 1035 † 1093) Flanderin kreivi.
     Pso: Gertrud, Saksin herttuan Bernard II:n tytär.


- - - - - - - - - - Tanska - - - - - - - - - -

17. Adela Flanderilainen (* n. 1064 † 1115) Tanskan kuningatar. Apulian herttuatar.
     Pso: Knut Pyhä, Tanskan kuningas


- - - - - - - - - - Ruotsi - - - - - - - - - -

18. Ingegärd Knutsdotter (* 1083 † 1127)
      Pso: Folke Ingvaldsson den Tjocke (Folkungaätten) Ritari

19. Bengt Folkesson Snivel (Bjälboätten) (* 1110 † 1170)
      Pso: Sigrid Björnsdotter

20. Birger Bengtsson (Brosaätten) († 1202) Jaarli
      Pso: Brigida Haraldsotter (*~1130 †1209), Norjan kuninkaan Harald Gillen tytär.

21. Knut Birgersson (Bjälboätten) (*1162 † 1208) Jaarli
      Pso: Sigrid Knutsdotter, kuningas Knut Erikssonin tytär

22. Cecilia Knutsdotter (Bjälboätten) (*<1208 †1270)
      Pso: Filip Birgersson (†1279), Aspenäs-suvun kantaisä

23. Johan Filipsson (Aspenäsätten) (†~1289) Ritari
      Pso: Ingeborg Svantepolksdotter (Skarholmsätten), valtaneuvoksen tytär.

24. Knut Jonsson (Aspenäsätten) (*1264 †~1345) Ritari, valtaneuvos
      Pso: Catarina Bengtsdotter (Folkungaätten)

25. Cecilia Knutsdotter (Aspenäsätten) (*< 1288 †>1350)
      Pso: Bo Nilsson (Natt och Dag) Ritari, laamanni, valtaneuvos

26. Bo Bosson (Natt och Dag) (* 1329 † 1391) Ritari, valtaneuvos
      Pso: Carin Pedersdotter Fargalt

27. Sten Bosson (Natt och Dag) (*~ 1351 †1411) Ritari, valtaneuvos
      Pso: Ingeborg Carlsdotter (Vinäsätten)

28. Bengt Stensson (Natt och Dag) († 1450) Laamanni, valtaneuvos
      Pso: Christina Magnusdotter, ritari Magnus Håkanssonin tytär

29. Magnus Bengtsson (Natt och Dag) († 1473-77) Ritari, laamanni, valtaneuvos
      Pso: Ermegard Fikkesdotter Bülow

30. Kerstin Månsdotter (Natt och Dag)
      Pso: Sigge Larsson Sparre af Rossvik (*> 1442 †1509) Valtaneuvos


- - - - - - - - - - Suomi - - - - - - - - - -


31. Hebla Siggesdotter Sparre († 1570)
      Pso: Erik Fleming (* 1487 † 1548) Valtaneuvos, amiraali

32. Joakim Fleming (* 1534 † 1563) Kamarijunkkari
      Pso: Agda Persdotter

33. Anna Fleming (* 1562 † 1608?)
      Pso: Hieronymus von Birkholtz sr. Kamarijunkkari

34. Hieronymus von Birckholtz jr. (* 1595 †1639) Hovioikeuden asessori
      Pso: Hebla Ållongren

35. Ingeborg Birckholtz (* 1621† 1674)
      Pso: Johan Giös sr, Kapteeni

36. Johan Giös jr. (* 1647† 1697) Etelä-Suomen Laamanni
      Pso: Sofia Ille

37. Carl Giös (* 1676 † 1717) Ratsumestari
      Pso: Sofia Klingspor

38. Beata Giös (*1715 †1764)
      Pso: Carl Mauritz von Numers, luutnantti

39. Adolf Fredrik von Numers (* 1745† 1809) Tilanomistaja
      Pso: Agneta Munck af Fulkila

40. Jakob Reinhold von Numers (* 1778 † 1842) Majuri
      Pso: Beata Segersteen

41. Amalia von Numers (* 1807 † 1900)
     Pso: Lars Gabriel Krogius, laamanni, varatuomari

42. Elise Gustava Krogius (* 1829 † 1904)
      Pso: Edvard Engelbert Neovius, kenraalimajuri

43. Lars Neovius (* 1850 † 1916) FT, ylitarkastaja
      Pso: Anna von Törne

44. Aino Neovius 1876-1945
      Pso: Arthur Hjelt, professori


- - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Tommi P. Lankila: Antiikin viimeinen keisari. Kaarle Suuri ja läntisen Euroopan muotoutuminen antiikista keskiajalle. (2024)

Käytetyt Wikipedia-artikkelit linkkeinä.

Lataa pdf-muodossa täältä.