Aino Neoviuksen vanhin tunnettu esivanhempi on piispa Arnulf Metziläinen, jonka arvioidaan syntyneen lähellä Nancyä noin vuonna 586 eli n. 1.440 vuotta sitten. Alue sijaitsi silloisessa Austrasian kuningaskunnassa, joka kuului merovingikuninkaiden hallitsemaan frankkien valtakuntaan (ks. kartta). Arnulfin isä kuului merkittävään frankkilaiseen sukuun, joka omisti suuria maa-alueita Maas- ja Mosel-jokien välissä.
Arnulf Metziläisen elinaika osuu Länsi-Eurooppaa koskevien suurten muutosten aikaan. Ajan katsotaan kuuluneen vielä myöhäisantiikkiin; Rooman valtakunnan luhistumisesta oli kulunut vain toistasataa vuotta kuten myös ensimmäisen frankkikuninkaan kastamisesta kristinuskoon. 600-luvun alun lasketaan kuuluvan toisaalta varhaisimpaan keskiaikaan, jolloin Eurooppa alkoi vähitellen muotoutua sellaiseksi kuin me sen nyt tunnemme.
Vaikkei merovingi ollutkaan, niin vuonna 613 Arnulf Metziläinen osallistui merovingien keskinäisiin valtataisteluihin ja yhdessä Neustrian (”Läntinen valtakunta”) kuninkaan neuvonantajan Pipin I:n kanssa Arnulf johti ylimystön kapinaa Austrasian kuningatarta Brunhildeä vastaan. Kapinan seurauksena kuningatar syöstiin vallasta, häntä kidutettiin ja lopulta teloitettiin. Kapina johti Frankkien valtakunnan yhdistymiseen ja Neustrian kuningas Klotar II nousi kaikkien frankkien kuninkaaksi. Arnulf palkittiin Metzin piispan viralla vielä samana vuonna.
Frankkien valtakunnassa piispat olivat keskeisiä hallinnon ja oikeudenkäytön toimijoita, yhdistäen hengellisen ja maallisen vallan. Piispat saattoivat toimia paikallishallinnon ylimpinä johtajina erityisesti kaupungeissa, joissa ei enää roomalaisten jälkeen ollut vahvaa maallista hallintoa. He ratkoivat oikeudellisia kiistoja ja johtivat kaupungin puolustusta. Piispat olivat keskeisiä vaikuttajia länsieurooppalaisen yhteiskunnan muovautumisessa varhaiskeskiajalla.
Vuodesta 623 Arnulf toimi Austrasian merovingikuninkaan Dagobert I:n neuvonantajana. Vuonna 629 hän kuitenkin vetäytyi piispan virasta ja politiikasta ja vietti loput elämästään erakkona.
Legenda tulesta:
Hetkellä, jolloin Arnulf luopui piispan virasta, kuninkaallisen palatsin kellareissa syttyi tulipalo, joka uhkasi levitä koko Metzin kaupunkiin. Arnulf, joka oli täynnä rohkeutta ja tunsi yhteenkuuluvuutta kaupunkilaisten kanssa, seisoi tulen edessä ja sanoi: ”Jos Jumala haluaa, että minut uhrataan, olen hänen käsissään.” Sen jälkeen hän teki ristinmerkin ja tuli väistyi välittömästi.
Legenda sormuksesta ja kalasta:
Arnulfin tekemät väkivaltaisuudet piinasivat häntä ja syntiensä riivaamana hän meni Mosel-joen ylittävälle sillalle. Siellä hän irrotti piispansormuksensa ja heitti sen jokeen rukoillen Jumalaa palauttamaan sormuksen synninpäästön merkiksi. Monta vuotta myöhemmin eräs kalastaja toi piispan keittiöön kalan, jonka vatsasta löytyi piispan sormus. Arnulf vastasi Jumalan antamaan merkkiin vetäytymällä piispan virasta ja ryhtymällä erakoksi loppuelämäkseen.
.jpg) |
| Arnulfin sormus (Metzin katedraali) |
 |
Legenda oluttuopista:
Oli heinäkuu vuonna 642 ja hyvin kuuma, kun Metzin seurakuntalaiset lähtivät Remiremontiin noutamaan entisen piispansa jäännöksiä. Heillä oli vain vähän juotavaa mukanaan, ja maasto oli epäsuotuisaa. Siinä vaiheessa, kun uupunut kulkue jatkoi matkaa Champigneullesista, eräs seurakuntalaisista, Duc Notto, rukoili: ”Autuas Arnulf, tuo meille sitä, mitä meiltä puuttuu”. Välittömästi tuopin pohjalla ollut pieni oluen jäännös lisääntyi niin paljon, että pyhiinvaeltajien jano saatiin sammutettua ja heillä oli tarpeeksi nautittavaksi vielä seuraavanakin iltana, kun he saapuivat Metziin. Tästä syystä Pyhä Arnulf tunnetaan oluenpanijoiden suojeluspyhimyksenä.
Arnulf haudattiin Metzin tuomiokirkkoon. Myöhemmin hänet julistettiin pyhimykseksi. Tämä tapahtui ennen läntisen ja itäisen kirkon suurta skismaa, minkä takia Arnulf Metziläistä pidetään pyhimyksenä sekä katolisessa että ortodoksisessa kirkossa.
Majordomukset ja karolingikuninkaat
Vuonna 596 Arnulf Metziläinen avioitui korkeasäätyisen naisen, Doden kanssa, joka toimi metziläisen luostarin abbedissana. Vasta viidensadan vuoden kuluttua avioliitto kiellettiin katoliselta papistolta. Arnulfista ja Dodesta polveutuu merkittävä joukko frankkien valtiaita: majordomuksia, kuninkaita ja keisareita. Majordomus oli Rooman valtakunnassa käytössä ollut nimitys, jonka frankkien merovingikuninkaat omaksuivat; sana on latinaa ja tarkoitti lähinnä kuninkaan käskynhaltijaa. Lukuisten merovingien lapsikuninkaiden aikana majordomusten valta kasvoi ja heistä tuli käytännössä Frankkien valtakunnan todellisia hallitsijoita.
 |
Lapsikuningas Klodvig
III istuu valtaistuimella vierellään Arnulf
Metziläisen pojanpoika majordomus Pipin Heristalilainen |
Jälkipolvet
Arnulf Metziläistä seuraavat seitsemän karolingien sukupolvea kuuluvat Aino Neoviukseen johtavaan jälkipolvilinjaan. Heidät on merkitty oheiseen 1100-luvulla laadittuun karolingien sukupuuhun.
 |
| 1100-luvulla laadittu karolingien sukupuu |
- - - - - - - - - - Karolingit - - - - - - - - - -
1. Arnulf Metziläinen (*n. 582 † 645) Metzin piispa
Pso: Dode, abbedissa
2. Ansegisel (*n. 602 †n. 679) Austrasian kuningas Siegebert III:n domesticus.
Pso: Begga, Pipin I:n tytär.
3. Pipin II Heristalilainen (*640/650/ - † 715) Austrasian, Neustrian ja Burgundin majordomus.
∞ Alpaida Liègeläinen
4. Kaarle Martel (*n. 688 † 741)
Pipin Heristalilaisen ja Alpaidan avioton poika.
Frankkien valtakunnan majordomus. Kaarle voitti arabit Toursin taistelussa lähellä Poitiersia, mistä hän sai lisänimen Martel, 'Vasara'.
Pso: Chrotrud
5. Pipin III Pieni (* 714 † 768)
Frankkien valtakunnan majordomus. Arkkipiispa Bonifatius voiteli hänet Frankkien valtakunnan ensimmäiseksi karolingikuninkaaksi. Pipin Pieni teki kaksi sotaretkeä Italiaan ja kukisti langobardit. Valloittamansa Ravennan hän luovutti paaville, mikä mahdollisti Kirkkovaltion synnyn.
Pso: Laonin Bertrada
6. Kaarle I Suuri (* 748 † 814)
Frankkien ja langobardien kuningas. Paavi Leo III kruunasi hänet Roomalaisten keisariksi vuonna 800.
Pso: Hildegard
7. Ludwig Hurskas (* 778 † 840)
Frankkien ja. Akvitanian kuningas. Paavi Stefanus IV kruunasi hänet Reimsissä keisariksi vuonna 816.
Pso: Judit Baijerilainen
8. Kaarle Kaljupää (* 823 † 877)
Länsi-Frankian ja Italian kuningas, Karolingien keisarikunnan keisari.
Pso: Ermentrude, Orléansin kreivin tytär
- - - - - - - - - - Flanderi - - - - - - - - - -
Kaarle Kaljupään tyttären Judithin mukana Aino Neoviukseen johtava sukulinja siirtyy Flanderiin. (Ks. Flanderin kreivit)
9. Judith Flanderilainen (* 830-luku † 879)
Pso: Boudewijn I Rautakäsi Flanderin rajakreivi.
10. Boudewijn II Kaljupää (n. 865 † 918) Flanderin kreivi
Pso: Elfthryth, anglosaksien kuninkaan Alfred Suuren tytär.
11. Arnulf I Suuri (* 893-899) † 965 Flanderin kreivi
Pso: Aloidis, Vermandoisin kreivin tytär.
12. Boudewijn III Nuori (* 960/961 † 987) Flanderin kreivi
Pso: Matilda, saksilaisen rajakreivin Herman Billungin tytär
13. Arnulf II (* n. 940 † 962) Flanderin kreivi
Pso: Rozala, Italian kuninkaan Berengar II:n tytär.
14. Boudewijn IV Parrakas (* n. 980 † 1035) Flanderin kreivi.
Pso: Ogive, Moselgaun kreivin Frederikin tytär.
15. Boudewijn V de Lille (* n. 1012 † 1067) Flanderin kreivi.
Pso: Adela, Ranskan kuninkaan Robert I Hurskaan tytär.
16. Robert I Friisiläinen (* n. 1035 † 1093) Flanderin kreivi.
Pso: Gertrud, Saksin herttuan Bernard II:n tytär.
- - - - - - - - - - Tanska - - - - - - - - - -
17. Adela Flanderilainen (* n. 1064 † 1115) Tanskan kuningatar. Apulian herttuatar.
Pso: Knut Pyhä, Tanskan kuningas
- - - - - - - - - - Ruotsi - - - - - - - - - -
18. Ingegärd Knutsdotter (* 1083 † 1127)
Pso: Folke Ingvaldsson den Tjocke (Folkungaätten) Ritari
19. Bengt Folkesson Snivel (Bjälboätten) (* 1110 † 1170)
Pso: Sigrid Björnsdotter
20. Birger Bengtsson (Brosaätten) († 1202) Jaarli
Pso: Brigida Haraldsotter (*~1130 †1209), Norjan kuninkaan Harald Gillen tytär.
21. Knut Birgersson (Bjälboätten) (*1162 † 1208) Jaarli
Pso: Sigrid Knutsdotter, kuningas Knut Erikssonin tytär
22. Cecilia Knutsdotter (Bjälboätten) (*<1208 †1270)
Pso: Filip Birgersson (†1279), Aspenäs-suvun kantaisä
23. Johan Filipsson (Aspenäsätten) (†~1289) Ritari
Pso: Ingeborg Svantepolksdotter (Skarholmsätten), valtaneuvoksen tytär.
24. Knut Jonsson (Aspenäsätten) (*1264 †~1345) Ritari, valtaneuvos
Pso: Catarina Bengtsdotter (Folkungaätten)
25. Cecilia Knutsdotter (Aspenäsätten) (*< 1288 †>1350)
Pso: Bo Nilsson (Natt och Dag) Ritari, laamanni, valtaneuvos
26. Bo Bosson (Natt och Dag) (* 1329 † 1391) Ritari, valtaneuvos
Pso: Carin Pedersdotter Fargalt
27. Sten Bosson (Natt och Dag) (*~ 1351 †1411) Ritari, valtaneuvos
Pso: Ingeborg Carlsdotter (Vinäsätten)
28. Bengt Stensson (Natt och Dag) († 1450) Laamanni, valtaneuvos
Pso: Christina Magnusdotter, ritari Magnus Håkanssonin tytär
29. Magnus Bengtsson (Natt och Dag) († 1473-77) Ritari, laamanni, valtaneuvos
Pso: Ermegard Fikkesdotter Bülow
30. Kerstin Månsdotter (Natt och Dag)
Pso: Sigge Larsson Sparre af Rossvik (*> 1442 †1509) Valtaneuvos
- - - - - - - - - - Suomi - - - - - - - - - -
31. Hebla Siggesdotter Sparre († 1570)
Pso: Erik Fleming (* 1487 † 1548) Valtaneuvos, amiraali
32. Joakim Fleming (* 1534 † 1563) Kamarijunkkari
Pso: Agda Persdotter
33. Anna Fleming (* 1562 † 1608?)
Pso: Hieronymus von Birkholtz sr. Kamarijunkkari
34. Hieronymus von Birckholtz jr. (* 1595 †1639) Hovioikeuden asessori
Pso: Hebla Ållongren
35. Ingeborg Birckholtz (* 1621† 1674)
Pso: Johan Giös sr, Kapteeni
36. Johan Giös jr. (* 1647† 1697) Etelä-Suomen Laamanni
Pso: Sofia Ille
37. Carl Giös (* 1676 † 1717) Ratsumestari
Pso: Sofia Klingspor
38. Beata Giös (*1715 †1764)
Pso: Carl Mauritz von Numers, luutnantti
39. Adolf Fredrik von Numers (* 1745† 1809) Tilanomistaja
Pso: Agneta Munck af Fulkila
40. Jakob Reinhold von Numers (* 1778 † 1842) Majuri
Pso: Beata Segersteen
41. Amalia von Numers (* 1807 † 1900)
Pso: Lars Gabriel Krogius, laamanni, varatuomari
42. Elise Gustava Krogius (* 1829 † 1904)
Pso: Edvard Engelbert Neovius, kenraalimajuri
43. Lars Neovius (* 1850 † 1916) FT, ylitarkastaja
Pso: Anna von Törne
44. Aino Neovius 1876-1945
Pso: Arthur Hjelt, professori
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Tommi P. Lankila: Antiikin viimeinen keisari. Kaarle Suuri ja läntisen Euroopan muotoutuminen antiikista keskiajalle. (2024)
Käytetyt Wikipedia-artikkelit linkkeinä.
