Burgmanien kauppiasdynastia Helsingissä

                                                                     Lataa pdf-muodossa täältä.

   Mikä oli Helsingin ensimmäinen kivinen asuintalo? Tähän kysymykseen useimmat ovat vastanneet: Sederholmin talo Senaatintorin nurkalla (rak. 1757). Vielä vanhempi kivitalo oli kuitenkin Burgmanin talo, joka valmistui vuonna 1694 ja sijaitsi Suurkadun (nyk. Aleksanterinkatu) ja Vuorikadun (nyk. Ritarikatu) kulmassa, nykyisen Valtioneuvoston linnan eteläosan kohdalla.

 

Burgmanin talo Suurkadun puolelta.

(Linnoitusupseeri F. W. Hoppen 1748)

   Talon oli rakennuttanut valtaporvari Torsten Burgman, joka kahden kauppiasveljensä kanssa muodosti 1600- ja 1700-lukujen vaihteen Helsingin porvariston terävimmän kärjen. Historioitsija Seppo Aalto käyttää veljeksistä nimitystä Helsingin kauppiasdynastia.

Saksalais-ruotsalais-viipurilainen tervakauppias

   Helsinkiläiset kauppiasveljekset Torsten, Hans ja Petter Burgman olivat syntyneet 1660-luvulla Viipurissa alkuperältään saksalaisen kauppiaan Petter Torstensson Burgmanin perheeseen. Sinne kauppias Petter Burgman oli tullut vuoden 1650 paikkeilla Göteborgista. Viipurissa hänestä tuli tervakauppias ja Tervakomppanian faktori, kaupungin rahastonhoitaja, raatimies ja edustavan kivitalon omistaja.

   Yhdeksän avioliittovuoden jälkeen, vuonna 1669, kauppias jäi leskeksi kolmen pienen poikansa kanssa. Petter Burgman solmi toisen avioliittonsa helsinkiläisen suurkauppiaan Hans Westmanin tyttären Katarina Westmanin kanssa. Vuonna 1677 Katarina jäi leskeksi vielä alaikäisten poikapuoliensa kanssa. Helsinkiläiskauppiaan tyttären asema riitaisissa Viipurin kauppiaspiireissä ei ollut häävi eikä sopivaa uutta aviomiestä löytynyt.

Avioliittopeli

   Niinpä Katarina Westman lapsikatraineen palasi kotikaupunkiinsa. Veljesten mukana siirtyi Helsinkiin isän perintönä suuri määrä pääomaa. Sen he saisivat käyttöönsä täysi-ikäisiksi tultuaan. Helsingin asukasluku oli 1000 – 1500 henkilöä, joista vain kymmenkunta oli kauppiaita. Samaan aikaan Helsingissä oli alkamassa merkittävimpien kauppiasperheiden avioliittopeli: perä perään nuorina kuolleiden suurkauppiaiden Erik Forsingin, Hans Westmanin ja Petter Steenin perheet pyrkivät siirtämään liiketoimintansa seuraaville sukupolville mahdollisimman pienin menetyksin. Ensimmäiseksi yhdistettiin Forsingien ja Westmanien voimavarat Katarina Westmanin ja Erik Forsingin pojan välisellä avioliitolla. Burgmanin veljesten tultua naimaikään heidän avioliittonsa suunniteltiin myös liiketoiminnat mielessä. Vanhin poika, Torsten Burgman naitettiin Katarina Westmanin siskolle, Ebba Westmanille. Näin Hans Westmanin kolmesta perillisestä kaksi oli liitetty Burgmaneihin. Kolmaskin perillinen Kasper Westman saatiin mukaan, kun hänen leskensä Anna Kirckhoff meni naimisiin Hans Burgmanin kanssa. Siinä välissä Anna Kirckhoff ehti jo olla naimisissa suurkauppias Petter Steenin kanssa. Kolmen avioliittonsa kautta Anna Kirckhoff liitti Helsingin kolme merkittävää kauppiassukua toisiinsa.

   Jos tämän mutkikkaan avioliittopelin kuvioissa ei pysy mukana, niin tärkeintä oli kuitenkin tulos: 1690-luvulle tultaessa nimet Westman, Forsing ja Steen katosivat Helsingin johtavien kauppiaiden joukosta ja vanhojen sukujen tilalle tuli kolmen Burgman-veljeksen muodostama ”dynastia”.

Tervakauppiaista palkkikauppiaiksi

   Äitipuolen ja hänen uuden puolisonsa vankka taloudellinen ja yhteiskunnallinen asema antoivat Burgmanin nuorukaisille esteettömän toimintakentän Helsingissä ja valmiit kauppasuhteet Saksaan, Hollantiin, Tukholmaan ja Tallinnaan. Helsingin ulkomaankauppa oli lähes yksinomaan perustunut tervaan. Tervakauppa Ruotsissa oli kuitenkin Tervakomppanian monopoli ja 1600-luvun loppuvuosina Helsingin kiintiö oli niin pieni, ettei tervakauppa voinut enää olla Helsingin kaupan tukipilarina.

   Helsingin pelasti Itämeren kauppatavararakenteen muutos. Hollanti oli hakattu lähes puuttomaksi ja laiva- ja sahateollisuuden tavara oli hankittava Itämeren jokisuiden kaupungeista. Ensimmäinen hollantilaislaiva saapui vuonna 1690 Vanhankaupunginlahdelle noutamaan järeitä veistettyjä tukkeja, ”hollantilaispalkkeja”. Palkkien vienti vaati kuitenkin niin paljon pääomaa, että siihen pystyi vain kauppiaitten terävin kärki joukossa kolme Burgmanien veljestä. Pian ”palkkiporvarit” valtasivat raadin ja seurakunnan luottamustehtävät, heillä oli kaupungin parhaat ja suurimmat kauppalaivat, ja he asuivat kaupungin keskeisimmillä paikoilla arvokkaissa taloissaan. Antamillaan luotoilla ja muun liiketoiminnan avulla he pitivät muun porvariston velka- ja riippuvuussuhteessa.

   Burgmanit rikkoivat vanhan perinteen eivätkä muiden helsinkiläisporvareiden tapaan sijoittaneet varojaan maaseudulle. Heidän hallussaan ei Helsingin pitäjässä ollut yhtäkään maatilaa eikä kartanoa eivätkä he muutenkaan pyrkineet matkimaan aatelisten tapakulttuuria. Säästöt oli sijoitettava nopeasti realisoitavaan muotoon kuten laivoihin ja jalometalliin.

   Burgmanit asuivat paraatipaikoilla Suurkadun ja Kauppatorin varrella. Torsten Burgman oli vuonna 1694 rakennuttanut kaupungin ainoan kivitalon Suurkadun ja Vuorikadun kulmaan (nro 124, nyk. Aleksanterinkadun ja Ritarikadun kulma Valtioneuvoston linnan kohdalla). Puutalo vastaavalla paikalla maksoi 500-700 kuparitaaleria, Burgmanin kivitalo 6000-7000 taaleria. Tarvittavaan lainaan hän käytti aivan uutta rahoitusmuotoa: tukholmalaista Valtakunnan säätyjen pankkia. Maatilan puuttumisen korvasi kasvimaatontti (nro 221, nyk. Vironkadun kohdalla).

   Hans Burgmanin talo vuodesta 1695 sijaitsi veljeä vastapäätä Vuorikadun toisella puolella (nro 125, nyk. Ritarihuoneen puiston kohdalla). Alun perin talon omisti kauppias Hans Westman ja se oli tullut Hans Burgmanille hänen vaimonsa mukana, jonka ensimmäinen puoliso Hans Westman oli. Vuosina 1706-08 talo oli lesken Anna Kirckhoffin hallussa. Hansin hallussa oli myös kaupungin krouvi Suurkadun ja Postikadun kulmassa (nro 127, nyk. Aleksanterinkadun ja Helenankadun kulma). Hänellä oli myös kasvimaatontti (nro 207, nyk. Säätytalon puiston kohdalla). Lisäksi Hans Burgmanilla oli pelto, riihi ja lato Ryssdahlissa (nyk. Kaisaniemen puiston kohdalla) sekä kolme ranta-aittaa Kluuvinlahden länsirannalla.

   Petter Burgmanin talo sijaitsi kauppatorin länsilaidalla ja raatihuoneen naapurissa (nro 108, nyk. Aleksanteri II:n patsaan kohdalla). Talon länsipuolella kulki Kirkkokatu ja sen toisella puolella kivisessä kirkkoaidassa oli hautausmaalle ja kirkkoon johtava portti. Kirkko oli vuonna 1654 rakennettu vaatimaton Pyhän Hengen puukirkko. Tätä kirkkoa edelsi vuonna 1640 rakennettu Kristiinan kivikirkko. Helsingin kolmas kirkko, Ulrika Eleanoran kirkko, rakennettiin samalle paikalle vuonna 1724.

Pyhän Hengen kirkko sijaitsi samalla paikalla kuin kuvaan hahmotettu Ulrika Eleanoran kirkko. 

Kirkon ja nykyisen Aleksanteri II:n patsaan välinen talo oli Petter Burgmanin. 

(Suomen Kuvalehti 27/1931)

Dynastian loppu

   Vuonna 1700 syttynyt Suuri Pohjan sota tyrehdytti kaupankäynnin melkein kokonaan ja mm. Torsten Burgmanin omistama laiva ”St. Petter” oli otettu kruunun käyttöön. Hän ei kyennyt koskaan edes lyhentämään talonsa lainaa. Valtakunnan säätyjen pankin perintävaatimuksilta meni pohja Burgmanin kuoltua vuonna 1711. Takaajistakaan ei ollut apua; Hans Burgman oli kuollut jo 1706 ja Petter Burgman vuonna 1708 ja heidän omaisuutensa oli mennyt velkojille. 20 vuotta kestänyt dynastia hävisi hetkessä.

Jälkipolvet

   Aino-mummo polveutuu Hans Burgmanista ja Anna Kirckhoffista.  Hans Burgman kuoli vuonna 1706 43-vuotiaana ja hänen puolisonsa Anna Kirckhoff kaksi vuotta myöhemmin. Heidän orvoiksi jääneet lapsensa olivat silloin 8 – 12-vuotiaita ja he jäivät sukulaisten hoiviin. Sukulinja jatkuu Hansin ja Annan pojasta Torsten Hansson Burgmanista, joka oli myös kauppias. Seuraavat kaksi sukupolvea olivat läkkiseppämestareita Helsingissä.

   Läkkiseppä Fredrik Burgmanin ja hänen Kristina-puolisonsa kuolivat vain muutaman päivän välein vuonna 1803. Heidän ainoa lapsensa Charlotta jäi täysorvoksi vain vuoden ikäisenä. Hänet otettiin kasvattilapseksi aatelisen sotaneuvos Petter Silferskjöldin perheeseen Gumbölen kartanoon Espoossa, jossa Charlottan äiti oli palvellut piikana. Sotaneuvoskin kuoli nuorena vuonna 1811 ja leski Anna Kuhlhielm jäi yksin 9-vuotiaan kasvattityttärensä kanssa. 18-vuotiaana Charlotta Burgman solmi avioliiton Helsingin triviaalikoulun rehtorin, Johan Neoviuksen kanssa. Jäätyään leskeksi vuonna 1833 Charlotta toimi mm. matematiikan opettajana Fruntimmerskolanissa Helsingissä.

   Neovius/Nevanlinna-suvun jäsenten mielestä suvussa esiintyvä poikkeuksellinen matemaattinen ja pedagoginen lahjakkuus on lähtöisin em. Johan Neoviuksen ja Charlotta Burgmanin avioliitosta. Tätä käsitystä tukee se, ettei Neoviusten rinnakkaisissa sukuhaaroissa ole havaittavissa vastaavaa lahjakkuuden lajia. Joittenkin mielestä lahjakkuus on enemmän peräisin Burgmanien kauppiassuvun suunnalta kuin Neoviusten talonpoikaissuvulta. Tiedä häntä, mutta joka tapauksessa on hämmästyttävää, miten mainitut ominaisuudet näkyvät vielä nykypolvissakin, kuten seuraavat poiminnat osoittavat:

Johan Neoviuksen ja Charlotta Burgmanin lapsia (II sukupolvi):

Wilhelm Neovius (1823-1872): matematiikan dosentti ja vt. professori, matematiikan opettaja.

Edvard Engelbert Neovius (1823-1888)­­: Haminan kadettikoulun matematiikan ja topografian opettaja.

Frithiof Neovius (1830-1895): Venäjän 1. kadettikoulun ja Pavlovin sotaopiston matematiikan ja kosmografian opettaja.

III sukupolvi

Edvard Neovius (1851-1917): Helsingin yliopiston matematiikan professori.

Lars Nevanlinna (1850-1916): filosofian tohtori, matematiikan opettaja, kouluhallituksen matematiikan opetuksen ylitarkastaja. Kirjoitti algebran, geometrian ja trigonometrian oppikirjoja. Aino-mummon isä.

Otto Nevanlinna (1867-1927): filosofian tohtori, Helsingin Normaalilyseon matematiikan ja fysiikan lehtori ja yliopettaja.

Aline Selander (Neovius) (1857-1937): fil. kand., opiskeli matematiikkaa Berliinin ja Helsingin yliopistoissa. Algebran ja geometrian opettaja. Ensimmäisiä yliopistotutkinnon suorittaneita naisia Suomessa.

Dagmar Louise Neovius (1867-1939): matematiikan opettaja.

IV sukupolvi

Frithiof Nevanlinna (1894-1970): vakuutusmatemaatikko ja professori.

Rolf Nevanlinna (1895-1980): akateemikko, maailmankuulu matemaatikko, matematiikan professori, yliopiston rehtori.

Erik Nevanlinna (s. 1901): matematiikan yksityisopettaja ilman oppiarvoja. Hänen sanotaan olleen vähintään yhtä lahjakas kuin veljensä Rolf. Sotien aikana radiotiedustelumme sieppaamien salaviestien etevimpiä avaajia.

Hildegard von Freymann: (1882-1979): fil. kand., matematiikan lehtori.

Ingrid von Freymann: (1886-1966): vakuutusmatemaatikko.

Nykyisiä sukupolvia:

Veikko Nevanlinna (1920-2012): Jyväskylän yliopiston matematiikan professori.

Heikki Haahti (1929-2022): Oulun yliopiston matematiikan professori.

Heikki Nevanlinna (s.1947): Helsingin yliopiston geofysiikan dosentti

Olavi Nevanlinna (s.1948): Aalto-yliopiston matematiikan professori.

Mats Neovius (s. 1977): tietojenkäsittelytieteen tohtori, yliopistolehtori.

------------------------------------------

Seppo Aalto: Kruununkaupunki, Vironniemen Helsinki 1640-1721. (2014)

Seppo Aalto: Kauppiaita ja laivanvarustajia. Helsinkiläisten elämä Ruotsin aikana 1550–1809. (2016)

Folke Landgren: Rådmannen i Helsingfors Hans Burgman och bouppteckningen efter honom. Genos 20/1949

Olavi Linnamies (ent. Burgman): Kolme vuosisataa Burgman-suvun vaiheita. Käsikirjoitus 1968.

Heikki Nevanlinna: Neovius - Nevanlinna -erään suvun kronikka. (2022)

Helsingin kadunnimet. Helsingin kaupungin julkaisuja 24. (1984)

Artikkeleita Helsingin kaupunginmuseon julkaisussa: Burgman - Helsingin ensimmäinen kivitalo. (2007):

Päivi Kaija: Kauppias Torsten Burgman ja hänen aikansa

Markku Heikkinen: Burgmanin talo

Marja-Liisa Lehto: ”Kaunis ja hyvin varustettu vaate- ja rihkamapuoti”, Kauppias Torsten Burgmanin perukirja.

Markku Heikkinen: Burgmanin talon arkeologiset tutkimukset.

Flanderin kreivit

   Vuoden 843 Verdunin ja vuoden 855 Prümin sopimuksien tuloksena Frankkien valtakunta oli jaettuna viiteen kuningaskuntaan oheisen kartan mukaisesti. Länsi-Frankiaa tuli hallitsemaan kuningas Kaarle II Kaljupää (Charles II le Chauve). Hänellä oli Judith-niminen tytär, joka oli syntynyt vuonna 843 tai 844 Orleansissa eli 1180 vuotta tai 38 sukupolvea sitten.


Lapsikuningatar

   Vuonna 856 Kaarlen luona vieraili Wessexin kuningas Ethelwulf paluumatkallaan Roomasta. Naapurikuninkaat vahvistivat rauhaa rajoillansa siten, että 12-vuotias Judith kihlattiin 50-vuotiaan Ethelwulfin kanssa. Vihkimisseremoniassa Wessexissä lokakuun 1. päivänä 856 hän sai kuningattaren arvonimen, joka oli ensimmäinen laatuaan Englannissa.

   Avioliittoa ei kestänyt kauan; kahden vuoden kuluttua 14-vuotiaasta Judithistä tuli jo leskikuningatar. Kuningasvainajan poika Ethelbald kruunattiin kuninkaaksi ja pian hänkin nai Judithin. Kirkko tuomitsi avioliiton insestisenä ja se mitätöitiin vuonna 860. Samana vuonna Ethelbald kuoli ja 17-vuotias Edith möi omaisuutensa Englannissa ja palasi Ranskaan. Nyt isä sulki tyttärensä luostariin, mutta joulun aikaan vuonna 861 Judith karkasi Boudewijn-nimisen miehen kanssa Flanderiin ja heidät vihittiin Auxerren katedraalissa. Tässä käytetään flaamilaista Boudewijn-nimiä, ranskaksi Baudouin ja englanniksi Baldwin.


Flanderin kreivikunta perustetaan

Ensimmäisten Flanderin kreivien vaakuna

   Kaarle-kuningas oli varsin vihainen tästä käänteestä ja sai piispansa julistamaan kaksikon kirkonkiroukseen. Kaksikko ei taipunut, vaan matkusti Roomaan ja sai puolelleen paavin, joka lopulta suostui avioliittoon. Kuningas Kaarle lahjoitti vävylleen maata valtakuntansa pohjoisimmasta perukasta ja nimitti hänet rajakreiviksi (markgraaf) tärkeimpänä tehtävänään puolustaa kuningaskuntaa viikinkien hyökkäyksiltä. Näistä tapahtumista alkoi historia Flanderin kreivikunnasta, jota Boudewijnin jälkeläiset hallitsivat kreiveinä aina vuoteen 1280 saakka.

   Ensimmäisestä kreivistä alettiin käyttää nimeä Boudewijn I, myöhemmin varustettuna lisänimellä Rautakäsi kuvamaan hänen voimaansa ja rohkeuttaan. Hänestä tuli Kaarle II:n vankka kannattaja ja hän kunnostautui taisteluissa varsinkin Pohjanmereltä tunkeutuvia viikinkejä vastaan.

Boudewijn I:n patsas Bruggen raatihuoneen seinällä

   Suurin osa keskiajan Flanderista kuuluu nykyään Belgiaan. Vanhan Flanderin eteläosa kuuluu nykyiseen Ranskaan ja pohjoisosa Alankomaihin.


Jälkeläislinja Aino Neoviukseen

   Sukulinja Boudewijnista ja Judithista Aino-mummoon käsittää aluksi kahdeksan sukupolvea Flanderin kreivejä ennen kuin linja avioliiton myötä siirtyy Tanskaan vuonna 1080 ja edelleen Ruotsiin ja Suomeen. Flanderin kreivien kohdalla linkit johtavat Wikipedian englanninkielisille sivuille ao. henkilöistä. Skandinaviaan siirryttyä linkit johtavat ruotsinkielisille sivuille.

I Boudewijn I Rautakäsi * 830-luvulla † 879
   Flanderin rajakreivi. Laajensi Flanderia etelään.
   Pso: Judith, Länsi-Frankian kuninkaan Kaarle Kaljupään tytär

II Boudewijn II Kaljupää * n. 865 † 918
   Flanderin kreivi. Vakiinnutti Flanderin oloja.
   Pso: Elfthryth, anglosaksien kuninkaan Alfred Suuren tytär.

III Arnulf I Suuri * 893-899 † 965
   Flanderin kreivi. Teki Bruggesta Flanderin keskuksen.
   Pso: Aloidis, Vermandoisin kreivin tytär.

IV Boudewijn III Nuori * 960/961 † 987
   Flanderin kreivi. Perusti villanvalmistusteollisuuden Gentiin.
   Pso: Matilda, saksilaisen rajakreivin Herman Billungin tytär.

V Arnulf II * n. 940 † 962
   Flanderin kreivi.
   Pso: Rozala, Italian kuninkaan Berengar II:n tytär.

VI Boudewijn IV Parrakas * n. 980 † 1035
   Flanderin kreivi. Flanderin marskimaata asutettiin. Bruggea laajennettiin.
   Pso: Ogive, Moselgaun kreivin Frederikin tytär.

VII Boudewijn V de Lille * n. 1012 † 1067
   Flanderin kreivi. Solmi personaaliunionin Hainaut’n kreivikuntaan. Piti yllä läheisiä suhteita    anglosaksisten kuninkaitten kanssa.
   Pso: Adela, Ranskan kuninkaan Robert I Hurskaan tytär.

VIII Robert I Friisiläinen * n. 1035 † 1093
   Flanderin kreivi. Kiisti veljenpoikansa Arnulf III:n perimyksen Baldwin VI:n kuoltua. Robert värväsi kannattajia Flanderissa ja Gentissä ja valtasi Flanderin itselleen vuonna 1071.
   Pso: Gertrud, Saksin herttuan Bernard II:n tytär.

IX Adela Flanderilainen * n. 1064 † 1115
   Flanderin kreivin tytär. Tanskan kuningatar. Apulian herttuatar.
   Pso: Knut Pyhä, Tanskan kuningas

X Ingegard Knutsdotter * 1083 † 1127 ∞ Folke Ingvaldsson den Tjocke (Folkunga)

XI Bengt Folkesson Snivel * 1110 † 117 ∞ Sigrid Björnsdotter (Bjälboätten)

XII Brigida Haraldsotter Gille 1130-1202 ∞ Birger Bengtsson (Brosa)

XIII Knut Birgersson (Bjälboätten) 1162-1208 ∞ Sigrid Knutsdotter

XIV Cecilia Knutsdotter (Bjälboätten) <1208-1270 ∞ Filip Birgersson (Aspenäs)

XV Jons Filipsson (Aspenäs) k.1289 ∞ Ingeborg Svantepolksdotter

XVI Knut Jonsson (Aspenäs) 1264-1345 ∞ Catarina Bengtsdotter (Folkungaätten)

XVII Cecilia Knutsdotter (Aspenäs) ∞ Bo Nilsson (Natt och Dag) 1281–1322

XVIII Kerstin Bosdotter (Natt och Dag) s.1310 ∞ Håkan Johansson Läma

XIX Iliana Håkansdotter Läma 1335-1395 ∞ Lars Abjörnsson Sparre

XX Sigge Larsson (Sparre af Rossvik) k.1441 ∞ NN

XXI Lars Siggesson Sparre s. 1400-1424 k. 1473 ∞ Ingeborg Bengtsdotter

XXII Sigge Larsson Sparre af Rossvik 1442-1509 ∞ Kerstin Månsdotter Natt och Dag

XXIII Hebla Siggesdotter Sparre k.1570 ∞ Erik Fleming 1487-1548

XXIV Joakim Fleming 1534-1563 ∞ Agda Persdotter

XXV Anna Fleming 1562-1608 (?) ∞ Hieronymus Birkholtz sr.

XXVI Hieronymus Birkholtz jr. 1595-1639 ∞ Hebla Ållongren

XXVII Ingeborg Birkholtz 1621-1674 ∞ Johan Giös sr.

XXVIII Johan Giös jr. 1647-1697 ∞ Sofia Ille

XXIX Carl Giös 1676-1717 ∞ Sofia Klingspor

XXX Beata Giös 1715-1764 ∞ Carl Numers

XXXI Adolf Numers 1745-1809 ∞ Agneta Munck af Fulkila

XXXII Jakob von Numers 1778-1842 ∞ Beata Segersteen

XXXIII Amalia von Numers 1807-1900 ∞ Lars Krogius

XXXIV Elise Krogius 1829-1904 ∞ Edvard Neovius

XXXV Lars Neovius 1850-1916 ∞ Anna von Törne

XXXVI Aino Neovius 1876-1945 ∞ Arthur Hjelt

----

Jone Johnson Lewis: Biography of Judith of France (2019)

The Henry Project The Ancestors of King Henry II of England.

Wikipedia: Flanderin kreivikunta, House of Flanders

Maunu Paljassääri

 

Sivu norjalaisesta Agrip-vuosikirjasta (1200-luku)

   Yksi sydänkeskiajan Norjan kuninkaista oli Magnus Berrføtt (1073-1103), josta suomalaisessa kirjallisuudessa käytetään nimeä Maunu Paljassääri tai Maunu Paljasjalka. Hän oli yksi Aino-mummon esivanhempia. Tämä kirjoitus kertoo Magnus Berrføttin elämästä 29 sukupolvea ja 920-950 vuotta sitten.

   Magnus Berrføttin kerrotaan pukeutuneen sääret paljaaksi jättävään irlantilaistyyppiseen kilttiin. Joskus hän myös joutui pakenemaan ruotsalaisia paljasjaloin ilman saappaita. Magnus Berrføttin aggressiivisen luonteen ja monien sotaretkien johdosta aikalaiset kutsuivat häntä myös nimellä Styrjaldar-Magnus (sotaisa-Magnus). Nykyään Magnus Berrføttia kuvataan viimeiseksi viikingiksi Norjan kuninkaitten joukossa.

   Tärkeimpiä Magnus Berrføttista kirjoittavia lähteitä ovat norjalaiset vuosikirjat (annaalit) Historia de Antiquitate Regum Norwagiensium 12. vuosisadalta ja Ágrip aff Nóregskonungasögum 1180-luvulta. Islantilaisen Snorri Sturlusonin kirjoittama saagakokoelma Heimskringla sisältää Magnus Berrføtts sagan (n. 1230). Sen voi lukea englanniksi täältä. Lisäksi Magnuksen sotaretkistä löytyy tietoja vanhoista vuosikirjoista Orkneysaarilta, Mansaarelta, Walesista, Skotlannista, Ulsterista ja Irlannista.


Nuori Norjan kuningas 1093

   Magnuksen isä oli Norjan kuningas Olav III Kyrre (den fredsamme) ja äiti oli kuninkaan frilla Thora Jonsdotter. Viikinkiajalla ja vielä keskiajalla oli yleistä, että ruhtinaat ennen avioliittoaan elivät avioliitonomaisessa suhteessa frillansa kanssa. Olav III:n kuoltua vuonna 1093 Magnus julistettiin hänen ainoana poikana Norjan kuninkaaksi 20-vuotiaana. Hänen serkkunsa Haakon Magnusson ei tätä hyväksynyt, vaan otti vallan Pohjois-Norjassa. Aatelistokin nousi kapinaan, mutta serkun kuoltua vuonna 1095 Magnus Berrføtt hallitsi yksin koko Norjan valtakuntaa.

Magnus Berrføtt-kolikko. MAGNIVO REX

   Ensimmäinen retki Irlanninmerelle 1098-1099

   Varmistettuaan asemansa Norjassa Magnus Berrføtt lähti Eteläsaarille ja Irlanninmerelle palauttamaan Norjan menetettyä vaikutusvaltaa. Eteläsaarilla norjalaiset tarkoittivat Skotlannin länsirannikon saaria: Ulko- ja Sisä-Hebridit sekä Mansaari. Pohjoissaaret puolestaan olivat Shetlanti ja Orkney. Isänsä aikana englantilaiset ja skotit olivat kukistaneet viikinkivallan saarellaan. Vuonna 1098 Magnus saapui laivoillaan Orkneysaarille. Laivoja oli ainakin 60 ja miehistöä yhteensä noin 8.000. Matka jatkui edelleen läpi Hebridien sen saaria ryöstellen. Irlanninmerelle saapuessaan hän menetti kolme alusta ja 120 miestä Ulsterissa. Sitten matka jatkui Mansaarelle, joka vallattiin. Mansaarelle rakennettiin norjalaisten tukikohta ja siirtokunta, linnoituksia ja asuinrakennuksia.

   Kesällä 1098 Magnus sekaantui Walesin Gwyneddin ja normannien väliseen taisteluun. Normannien jaarli Hugh of Montgomery oli ajanut Gwyneddin kuninkaan Gruffud ap Cynanin pakoon Irlantiin. Kuningas pyysi tukea Mansaarella majailevalta Magnus Berrføttilta, joka lähtikin kolme laivan kanssa Gwyneddiin. Angleseyssä heinäkuun lopulla syntyneessä taistelussa norjalaiset löivät normannit ja Magnus surmasi Hugh of Montgomeryn silmään osuneella nuolellaan. Palkkioksi Magnus Berrføtt sai vasallioikeudet Angleseyssä ja Gwyneddissä ja niitten katsottiin sen jälkeen muodostavan Norjan valtakunnan etelärajan.

   Talven Magnus vietti Hebrideillä ja monet hänen miehistään palasivat Norjaan. Itse hän palasi kotimaahan kesällä 1099, vaikka monet hänen valtaamansa alueet jäivät vain nimellisesti Norjan haltuun. Skotlannissa oli noina aikoina käynnissä valtataistelu kuninkuudesta, ja osapuolet lupasivat Hebridit ja Gallowayn Skotlannin länsirannikolla Magnukselle välttääkseen sotimisen hänenkin kanssaan.

   Sotaretki Ruotsiin 1099-1101

   Palattuaan Norjaan Magnus Berrføtt käänsi katseensa itään päin ja vaati Taalainmaan ja osia Länsi-Göötanmaasta liitettäviksi valtakuntaansa. Ruotsin kuningas Inge Stenkilsson vastasi tähän lähettämällä sotajoukkonsa Magnusta vastaan. Magnus kukisti ruotsalaisjoukot yöllisellä yllätyshyökkäyksellä Göta-joen varrella Fuxernassa. Norjalaiset rakensivat linnoituksen Vänernin Kållandsölle, jonne jäivät talven 1100 yli. Seuraavana kesänä Inge-kuningas tuhosi linnoituksen ja ajoi norjalaiset pois Ruotsinmaalta. Tästä Magnus vain ärsyyntyi ja hyökkäsi seuraavana vuonna uudestaan vaatien edelleen samoja alueita. Huonosti valmisteltu hyökkäys päättyi ruotsalaisten väijytykseen ja jälleen norjalaisten oli peräydyttävä.

   Nyt peliin puuttui Tanskan kuningas Erik Ejegod peläten konfliktin laajenevan hänenkin valtakuntaansa. Skandinavian kolme kuningasta kokoontui vuonna 1101 rauhanneuvotteluihin Göta-joen varrella ja he päätyivätkin ratkaisuun. Rauhansopimuksen mukaan kuningas Inge Stenkilssonin Margareta-tytär naitettiin Magnus Berrføttille ja prinsessa vei myötäjäisinä Taalainmaan mukanaan Norjan kuninkaalle. Tämän jälkeen uusi Norjan kuningatar tunnettiin nimellä Margareta Fredkulla.

   Toinen retki Irlanninmerelle 1102-1103

   Pitkään ei Magnus Berrføtt kestänyt rauhan aikaa; jo vuonna 1102 hän suunnisti jälleen Irlanninmerelle edellistä retkeä suuremmalla joukolla. Tällä kertaa ilmeisenä tarkoituksena oli valloittaa Irlanti tai ainakin osia siitä. Irlannissa valtaa piti joukko pikkukuninkaita, jotka jatkuvasti solmivat liittosuhteita toisiansa vastaan. Tämä loi mahdollisuuden taitavalla diplomatialla edetä omissa valtapyrkimyksissä. Tähän Magnus pyrkikin liittoutumalla Munsterin kuninkaan Muirchertachin kanssa ja tukemalla häntä taistelussa Ulsteria (Ulaidh) vastaan. Liittosuhde vahvistettiin Magnuksen pojan Sigurdin ja Muirchertachin tyttären Blathmuinen välisellä avioliitolla. Ei haitannut, vaikka Sigurd oli vasta 12-vuotias eikä morsiankaan tainnut ollut vielä aikuinen. Magnus Berrføtt sai samalla hallintaansa Dublinin (Dubh Linn) kaupunkikuningaskunnan.

Irlannin kuningaskunnat n. 1000 AD

Elokuun 24. päivän tapahtumat vuonna 1103 lähellä Downpatrickin kaupunkia Ulsterissa ovat osittain epäselvät. Mitään varsinaisia taisteluita ei käyty, mutta kun Magnus Berrføtt miehineen rantautui tuona päivänä hankkiakseen karjaa ja tarvikkeita laivoihinsa, niin he joutuivat ulsterilaisten väijytykseen. Seuranneessa kahakassa Magnus sai surmansa. Hän oli silloin 30-vuotias ja takana oli vasta kymmenvuotinen kuninkuus.  Sigurd palasi Norjaan ilman lapsipuolisoaan ja Norjan suora vallankäyttö Irlanninmeren rannoilla loppui, vaikka norjalainen vaikutus säilyikin pitkään.

 

   Jälkeläiset

   Kahden avioliittovuoden jälkeen Margareta Fredkulla jäi leskeksi ilman yhteisiä lapsia. Vain parin vuoden jälkeen hän jo solmi uuden avioliiton, jonka myötä hänestä tällä kertaa tuli Tanskan kuningatar.  Magnukselta kuitenkin jäi kahdeksan lasta kuuden frillansa kanssa. Viikinkiaikana ei pidetty suurta eroa avioliitossa syntyneitten lasten ja frillojen lasten (frillobarn) välillä. Perintösäädökset esim. koskivat myös frillojen lapsia.

   Magnus Berrføttin kuoleman jälkeen hänen kolme vanhinta poikaansa toimivat yhdessä Norjan kuninkaina, kunnes viimeinenkin heistä kuoli. Sen jälkeen kuninkaaksi nousi vielä neljäs velipuolista. Viideskin pyrki vielä kuninkaaksi, mutta ei saanut Norjan aatelistoa taakseen.

 

     Magnus Berrføttin ja frillojen lapset:

     

      Tuntematon frilla

        1. Öystein Magnusson, s.n. 1089 (Norjan kuningas 1103-1123)

        2. Ragnhild Magnusdotter

        3. Tora Magnusdotter

     Frilla Thora

        1. Sigurd Magnusson Jerusaleminkävijä, s.n. 1090 (Norjan kuningas 1103–1130)

      Frilla Sigrid Saxedotter

        1. Olav Magnusson, s.n. 1099 (Norjan kuningas 1103-1115)

      Tuntematon frilla Irlannissa

        1. Harald Gille, syntynyt Irlannissa tai Hebrideillä (Norjan kuningas 1130-1136)

           Harald Gillestä jatkuu jälkeläislinja Aino-mummoon.

      Frilla Tora Saxedotter

        1. Sigurd Slemmedjäke (pyrki Norjan kuninkaaksi Harald Gillen jälkeen)

      Tuntematon frilla

        1. Magnus röde

         Magnus Berrføttin oletettu hauta (Downpatrick Pohjois-Irlanti).

         Riimukivi on pystytetty vuonna 2009. 

Lähteitä:

Magnus Berrføttin saaga: Snorri Sturluson: Heimskringla (n. 1230)

Ágrip af Nóregskonungasögum (n.1180) Norjan kuninkaitten synoptinen historia.

Orkneysaarten saaga: Orkneyinga saga (n. 1230)

Snorri: Norjan kuningassaagat III, suomentanut J.A. Hollo, (1961).

Finbar McCormick: The Grave of Magnus Barelegs, Ulster Journal of Archeology, Vol 68/2009

Wikipedia: Magnus Barfot

Battle of Anglesey Sound, Military Wiki

--------------------------------------------

Magnus Berrføttista Aino Neoviukseen johtava jälkeläislinja.

Monista serkkuavioliitoista johtuen jälkeläislinjoja löytyy yhteensä 14. Tässä yksi esimerkki:

I Magnus Olafsson Berrføtt 1073-1103 ∞ NN

II Harald IV Magnusson Gille 1103-1136 ∞ Tora Guttormsdotter Sudreim

III Brigida Haraldsotter Gille 1130-1202 ∞ Birger Bengtsson (Brosa)

IV Knut Birgersson (Bjälboätten) 1162-1208 ∞ Sigrid Knutsdotter

V Cecilia Knutsdotter (Bjälboätten) <1208-1270 ∞ Filip Birgersson (Aspenäs)

VI Jons Filipsson (Aspenäs) k.1289 ∞ Ingeborg Svantepolksdotter

VII Knut Jonsson (Aspenäs) 1264-1345 ∞ Catarina Bengtsdotter (Folkungaätten)

VIII Cecilia Knutsdotter (Aspenäs) ∞ Bo Nilsson (Natt och Dag) 1281–1322  

IX Kerstin Bosdotter (Natt och Dag) s.1310 ∞ Håkan Johansson Läma

X Iliana Håkansdotter Läma 1335-1395 ∞ Lars Abjörnsson Sparre

XI Sigge Larsson (Sparre af Rossvik) k.1441 ∞ NN

XII Lars Siggesson Sparre s. 1400-1424 k. 1473 ∞ Ingeborg Bengtsdotter

XIII Sigge Larsson Sparre af Rossvik 1442-1509 ∞ Kerstin Månsdotter Natt och Dag

XIV Hebla Siggesdotter Sparre k.1570 ∞ Erik Fleming 1487-1548

XV Joakim Fleming 1534-1563 ∞ Agda Persdotter

XVI Anna Fleming 1562-1608 (?) ∞ Hieronymus Birkholtz sr.

XVII Hieronymus Birkholtz jr. 1595-1639 ∞ Hebla Ållongren

XVIII Ingeborg Birkholtz 1621-1674 ∞ Johan Giös sr.

XIX Johan Giös jr. 1647-1697 ∞ Sofia Ille

XX Carl Giös 1676-1717 ∞ Sofia Klingspor

XXI Beata Giös 1715-1764 ∞ Carl Numers

XXII Adolf Numers 1745-1809 ∞ Agneta Munck af Fulkila

XIII Jakob von Numers 1778-1842 ∞ Beata Segersteen

XIV Amalia von Numers 1807-1900 ∞ Lars Krogius

XV Elise Krogius 1829-1904 ∞ Edvard Neovius

XXVI Lars Neovius 1850-1916 ∞ Anna von Törne

XXVII Aino Neovius 1876-1945 ∞ Arthur Hjelt

Arthur Hjeltin esivanhemmat

 

                                                    (Lataa pdf-muodossa täältä.)

   Arthur Hjeltin esivanhemmista tunnetaan 489 henkilöä 20 sukupolvessa ja lähes kuudensadan vuoden ajalta. Arthur itse on syntynyt vuonna 1868 ja kaksi hänen vanhinta tunnettua esivanhempaansa ovat syntyneet noin vuonna 1270 Ahvenanmaalla.

   431:n esivanhemman asuinpaikat on viety oheiselle kartalle. Täällä voit zoomata karttaa ja klikata esiin yksittäisen henkilön tietoja. 

   Karttaan on otettu kunkin henkilön varhaisin tiedossa oleva asuinpaikka. Pääosin nämä ihmiset ovat kuitenkin olleet liikkuvaa väkeä, mikä ei kartalla näy vasta kuin seuraavissa sukupolvissa. Ajan kuluessa Suomen ulkopuolella syntyneitten lukumäärä on vähentynyt ja Suomessa asuvien keskuudessa puolestaan ulkolaisen alkuperän omaavien määrä on lisääntynyt. Näin ollen taulukossa Suomea koskevat lukumäärät eivät läheskään kaikki edusta alkuperältään suomalaisia sukuja, erityisesti Varsinais-Suomessa, Uudellamaalla ja Viipurin läänissä.

   Ajassa taaksepäin mentäessä esivanhempien määrä kasvaa kakkosen potensseissa kussakin sukupolvessa (ks. taulukko). Teoriassa 20 sukupolven aikana Arthur Hjeltillä on ollut yhteensä yli miljoona esivanhempaa. Käytännössä luku on kuitenkin pienempi johtuen ns. esipolvikadosta. Näinkin suurella joukolla esiintyy lukuisia ”serkkuavioliittoja” kaukaistenkin serkkujen kesken, jolloin eri esipolvihaaroissa esiintyy samoja henkilöitä.

   Tunnettuja Arthur Hjeltin esivanhempia 20 sukupolven ajalta löytyy ”vain” 489. Sataprosenttisesti hänen esivanhempansa tunnetaan viidenteen polveen saakka. Kuudennesta polvesta puuttuu jo tieto kolmesta esivanhemmasta, seitsemännestä jo 29:stä ja 20. sukupolvesta tunnetaan vain kaksi henkilöä puolesta miljoonasta.

   Kukin Arthur Hjeltin esipolvihaaroista päättyy silloin, kun jollekin esivanhemmalle ei enää löydy kumpaakaan hänen vanhemmistaan. Tällaisia päättyviä esipolvihaaroja on 149 kpl. Luettelo heistä löytyy täältä. Taulukon viimeiseen sarakkeeseen on laskettu kunkin sukupolven tunnettujen esivanhempien keskimääräinen syntymävuosi. Keskimääräiseksi sukupolven pituudeksi koko aineistosta tulee tasan 30 vuotta.

   Ensimmäisistä kuudesta sukupolvesta saa aikaiseksi vielä jotenkin havainnollisen kaavion tai sukupuun (ks. ylempänä). Kaikista Arthur Hjeltin esivanhemmista laaditut esipolvitaulut voit ladata täältä. Sitä on kylläkin hankala käyttää ja se on epähavainnollinen, suurin ilo lienee liitteenä olevasta aakkosellisesta henkilöhakemistosta.

Esivanhemmat sosiaaliryhmittäin

   Ammatti tai sosiaalinen asema on tiedossa 232 Arthur Hjeltin esivanhemmasta. Ryhmittely ei ole yksiselitteinen; samakin henkilö voitaisiin sijoittaa eri ryhmiin. Seuraavassa muutamia esimerkkejä.

Ylempi aateli – 7 henkilöä
   Ylemmästä aatelista erottuu kaksi merkkimiestä. Ensinnäkin Klas Pederson Fleming, jonka Tanskan kuningatar Margareta löi ritariksi vuonna 1395 ja joka toimi Ruotsin kuninkaan Erik Pommerilaisen neuvonantajana. Toinen on suomalainen valtaneuvos Klaus Henriksson Horn (n. 1450 – 1525).

Asemiehiä - 10
   Keskiajalla asemiehet (väpnare) kuuluivat alimpaan aatelisluokkaan. He toimivat ritarien seuramiehinä ja aseenkantajina. Yksi asemiehistä oli porvoolainen Lydik Larsson Djäkn till Kråkö (s. 1471).

Rälssimiehiä - 14
   Rälssimies (frälseman) oli verotuksesta vapautettu talonpoika, jonka oli varustettava yksi ratsumies. Näistä monet aateloitiin vuoteen 1626 mennessä kun Ruotsin ritarihuone perustettiin. Yksi heistä oli karjaalainen Henrik Dyniusson till Dönsby, jolle kuningas Karl Knutsson Bonde myönsi rälssioikeudet vuonna 1467 Karjaan Dönsbyn maatilalle. Kuten lähes kaikki rälssisuvut, Dönsbykin oli alkuperältään vanhaa suomalaista talonpoikaissukua.

Sotilaita - 29
   Yksi sotilaista oli Skotlannissa syntynyt Erik Andersson Kiorbiauw (Kirby). Hän yleni sotamiehestä majuriksi Hämeenlinnan Rykmentissä. Liivinmaalla käydyissä sodissa osoittamastaan urhoollisuudesta kuningatar Kristiina aateloi majurin vuonna 1641. Aatelisnimekseen Erik Andersson otti Lilliebrunn.

   Wildeman-suvusta löytyy kolme linnanpäällikkönä toiminutta Arthur Hjeltin esivanhempaa: Olavinlinnan päällikkö 1535 Olof Pedersson Wildeman, Viipurin linnan päällikkö 1563-73 Arvid Olofsson Wildeman ja Narvan linnan päällikkö Samuel Arvidsson Wildeman.

Pappeja - 54
   Papit ovat Arthur Hjeltin esivanhempien sosiaalisista ryhmistä suurin, joukossa kaksi piispaa: Viipurin ja Turun piispa Paavali Juusten (1516-1575) ja Viipurin piispa Henrik Carstenius (1612-1682).

   Erikoista on se, että kaksi papeista eli katolisella keskiajalla, jolloin papeilla ei saanut olla perhettä eikä jälkeläisiä. Toinen oli Taivassalon kirkkoherra Helvik Stoltefoth (s.n. 1367). Hänellä oli vuonna 1393 syntynyt avioton tytär Kerstin, joka avioitui aateliseen Dufva-sukuun Porvoon Munkbyssä.

   Toinen oli Pietarsaaren kirkkoherra Jakob Blom (s. 1463), jolla oli kaksi aviotonta lasta emännöitsijänsä kanssa. Emännöitsijä oli Naantalin luostarin taloudenhoitaja Mårten Filpussonin tytär (Storby-sukua).

Tuomareita - 14
   Yksi tuomareista oli Vehmaalla syntynyt Jöns Andersson Garp, joka vuonna 1484 kirjoittautui Rostockin yliopistoon ja suoritti siellä tutkinnon seuraavana vuonna. Vuonna 1490 hän piti käräjiä Vehmaalla, mutta sai kihlakunnantuomarin viran vasta 1495. Menetti viran vuonna 1503 ja yritti turhaan saada sen takaisin.

Virkamiehiä – 36
   Virkamiesten ryhmään on otettu kruunun palveluksessa erilaisissa tehtävissä toimineita miehiä: katselmusmies, kirjuri, tulkki, maaviskaali, postimestari, tervatarkastaja, tullinhoitaja, kamreeri. Esimerkkinä Paraisilla syntynyt katselmusmies (syneman) Lars Hansson Skalm, jonka tehtävänä oli 1530-luvulla tarkastaa kiinteistöjen rajoja Turun kaupungissa.

Pormestareita – 11
   Kaupunkien pormestarit olivat kauppiaita ja porvareita, mutta on mielenkiintoista tarkastella heitä myös omana ryhmänään. Arthur Hjeltin esivanhempien joukossa on neljä Viipurin pormestaria, kaksi Turun, Tukholman ja Riikan pormestaria sekä yksi Helsingin pormestari.

   Riian pormestariksi vuonna 1576 valittu Gotthard Wellingk kuului kuurinmaalaiseen ruhtinassukuun. Puolan kuningas ja Latvian suuriruhtinas Stefan Batory aateloi hänet vuonna 1580. Wellingk antoi Riikan Pyhän Jaakobin kirkon katolisten käyttöön, mikä raivostutti kaupunkilaisia. Kaupungin porvaristo vangitsi pormestarin vuonna 1586 ja kidutuspenkissä pakotetun tunnustuksen jälkeen Gotthard Wellingk mestattiin.

Kauppiaita – 32
   Melkein kaikki Arthur Hjeltin kauppiaina toimineet esivanhemmat ovat alkuperältään saksalaisia ja tulleet Turkuun ja Viipuriin pääasiassa 30-vuotisen sodan aikana, jolloin kaupankäynti Pohjois-Saksassa oli vaikeutunut.

   Lyypekkiläisen kauppiaan Valentin Gottlebenin pojat Johann ja Gabriel Gottleben (k. 1673) lähtivät 30-vuotisen sodan aikana ”kokeilemaan onneaan” Riikaan. Gabriel jatkoi Turkuun ja asettui lopulta Poriin. Siellä hän toimi kauppiaana ja raatimiehenä nousten erääksi Porin varakkaimmista porvareista (suurin veronmaksaja vuonna 1693).

Käsityöläisiä – 13
   Arthur Hjeltin käsityöläisinä toimineet esivanhemmat olivat sorvareita Turussa, seppiä Mustion ruukissa ja oluenpanijoita Lyypekissä.

   Lyypekkiläinen oluenpanija Dierich Reimers omisti 1500-luvun lopulla vehnäolutpanimon Beckergruben-kadulla. Hänen tyttärensä Margareta avioitui toisen oluenpanijan Christopher Bugenhagenin kanssa vuonna 1588. Heidän poikansa Gevert Bugenhagen lähti 30-vuotisen sodan alussa Turkuun, jossa toimi sittemmin kauppiaana ja raatimiehenä.

Talollisia – 12
   Arthur Hjeltin esivanhempien joukosta ei kovin montaa talonpoikaa löydy ja hekin elivät 1600-luvulla tai aikaisemmin. Nämä talonpojat kouluttivat poikansa papeiksi ja heistä Arthur Hjelt sitten polveutuu.

   Loimaan Onkijoella Rynkön talossa oli Martti-niminen isäntä vuosina 1540-65. Vuonna 1540 Martti Rynkön karja käsitti hevosen, kaksi härkää, kahdeksan lehmää, neljä päätä nuorta karjaa ja kahdeksan lammasta. Hänen pojanpojastaan Matista koulutettiin pappi, Matts Ryngen, josta tuli vuonna 1594 Marttilan kirkkoherra.

 

Bolstaholmin Andris ja Dalkarbyn Margareta

                                                                      (Lataa pdf-muodossa täältä)

   Ahvenanmaalaiset

   Ensimmäinen ruotsalaisten uudisasukkaitten muuttoaalto Ahvenanmaalle kesti vain parikymmentä vuotta ensimmäisen ristiretken aikoihin 1150-luvulla. Ennen sitä saaren asutuksessa oli ollut pitkä tauko, jonka aikana tieto vanhojen paikkojen nimistä ehti kadota. Nykyisistä ruotsinkielisistä paikannimistä suuri osa näyttääkin tulleen uudisasukkaitten tuomina.

   Ahvenanmaan pääsaarella, Jomalan pitäjän Dalkarbyn kylässä asui noin vuonna 1270 syntynyt Margareta-niminen nainen, todennäköisesti uudisasukkaitten jälkeläinen kolmannessa tai neljännessä polvessa. 1300-luvun asiakirjoissa kylän nimi esiintyy muodossa Dalakarby, joka viittaa siihen, että sen asuttaneet ihmiset ovat tulleet Taalainmaalta (Dalarna). Asiakirjoissa Margareta tunnettiin nimellä Margareta till Dalkarby.

   Uudemmassa nimistöntutkimuksessa Jomala-nimen arvellaan olevan yksi harvoista säilyneistä suomalaisperäisistä paikannimistä Ahvenanmaalla. 1300-luvulla se kirjoitettiin muodoissa Jumala. Jomalan kirkkoa pidetään Suomen vanhimpana kivisenä pitäjänkirkkona ja vanhimpana muurattuna kivirakennuksena. Sen arvioidaan valmistuneen välillä 1270-90, joten on mahdollista, että Margareta oli ensimmäisiä kastettuja tuossa uuden uutukaisessa kirkossa.

   Margareta avioitui Getan pitäjän Bolstaholmissa asuvan samanikäisen rälssimies Andrissan kanssa, josta puolestaan käytettiin nimeä Andris af Bolstaholm. Uudisasukkaat olivat kohdanneet Ahvenanmaalla paikka paikoin autioita talonraunioita, joita kutsuttiin nimellä bolstad (talo, talonpaikka). Tällaisesta paikannimestä on päätelty, että Bolstaholmin tulokkaat olivat mahdollisesti kotoisin Uplannista.
 

   Andris ja Margareta ovat Arthur Hjeltin tunnetuista esivanhammista ne kaikkein vanhimmat. Heistä alkaa 20 sukupolven ja 600 vuoden pituinen jälkeläislinja, joka johtaa Arthur Hjeltiin vuonna 1868. Andrissalla ja Margaretalla oli kaksi poikaa: Jakob ja Stigulf. Margareta jäi nuorena leskeksi ja avioitui sen jälkeen Måns Byskallen kanssa. Hekin ehtivät saada kaksi poikaa ennen kuin Margareta jäi taas leskeksi, joka omisti laajoja maita Jomalassa. Margaretan kuolinaika ei ole tiedossa, mutta todennäköisesti hän eli yli 60-vuotiaaksi, koska vielä vuonna 1330 hän esiintyy eräässä asiakirjassa, jossa hän yhdessä poikiensa kanssa myy Sundin pitäjän Sibbyn kylässä omistamansa maatilan.


   Ahvenanmaalaisista satakuntalaisiksi

   Margaretan ja Andriksen molemmet pojat lähtivät kotisaareltaan ja vaikuttivat sen jälkeen täysin suomenkielisessä Satakunnassa. Stigulf Andrisson toimi Kokemäen ensimmäisenä kirkkoherrana vuosina 1331-38 ja hän oli kaniikki ja tuomiokapitulin jäsen. Pappismiehenä Stigulfilla ei kuitenkaan ollut perhettä ja jälkeläislinja Arthur Hjeltiin kulkeekin hänen veljensä kautta. Veli Jakob Andrisson toimi puolestaan Satakunnan laamannina.

   Veljesten Satakuntaan lähtöön on saattanut vaikuttaa kolmas ahvenanmaalainen henkilö, Suomen piispa Ragvald II (piispana 1309-21). Hän oli veljesten vanhempien ikäluokkaa, jolla oli jo vaikutusvaltainen asema. Ragvald oli mukana toteuttamassa Ruotsin toimia, joilla täysin suomenkielistä Satakuntaa liitettiin tiiviimmin Ruotsin valtakuntaan, maakunnan rannikolle ohjattiin ruotsinkielistä uudisasutusta lähinnä Ahvenanmaalta ja Kokemäenjoen suulle perustettiin uusi kauppapaikka.

   Satakunnan rannikon uudisasukkaille erotettin Kokemäen seurakunnasta uusi kappeliseurakunta, jolle piispa Ragvald II määräsi rakennettavaksi uuden kirkon Liikistön kylään. Seudun ruotsalaistamisajatusten vastaista olisi ollut nimetä uusi seurakunta Liikistöksi. Niinpä nimeksi tuli Ulfsby Kokemäen kirkkoherran Stigulf Andrissonin mukaan (myöhemmmin Ulvsby, suomeksi Ulvila). Ruotsinkielisten uudisasukkaitten vaikutus väheni myöhemmin ja 1600-luvulle tultaessa Satakunnan rannikkokin oli jälleen suomenkielinen.

   Laamanni Jakob Andrissonista on ensimmäinen maininta Kokemäeltä vuodelta 1331. Vuonna 1347 hän sanoo olevansa legifer parcium orientalium iuris finnonici. Käännettynä: ”Itämaiden niiden osien laamanni, joissa oli käytössä suomalainen oikeus”. Seppo Suvannon mielestä Jakob Andrisson ei ole kuitenkaan tullut asemaansa kansan luottamusmiehenä, vaan ruotsalaisten vallanpitäjien välikappaleena toteuttamaan Ruotsin lakeja vähitellen vanhoilla suomalaisen oikeuden alueilla. Satakunnan rannikko oli ainoa ruotsinkielisten uudisasuttama alue, jossa syntyi jonkinasteisia kiistoja suomenkielisen väestön kanssa. Vastakkain oli vanhan suomalaisen tapaoikeuden mukainen sisämaan asukkaiden kalastusoikeus ja ruotsalainen oikeus, jonka mukaan kalastusoikeus koski vain ranta-asukkaita. Maakunnassa toimi toinenkin laamanni, joka oli puolestaan ruotsalaisen uudisasukasoikeuden asiantuntija.

   Veljekset Andrisson luopuivat perintömaistaan Ahvenanmaalla ja hankkivat tilalle alueita Satakunnasta mm. Toukari ja Sunniemi Ulvilassa.

Miekkoja ja kurkia

   Jakob Andrissonin jälkeen hänen työtään Satakunnassa jatkoi alilaamanni Jakob Kurki, jota pidetään Svärd/Kurki-suvun kantaisänä (mainitaan 1362-83). Jakob Kurjesta tuli myös laamanni Jakob Andrissonin vävy ja hänestä jatkuu tarkastelemamme jälkeläislinja neljän sukupolven verran läpi Svärd/Kurki-suvun (merkitty punaisella oheiseen kaavioon). Ulvilan Sunniemi siirtyi tätä kautta Kurki-suvulle.

   Tutkimustensa perusteella Tapio Vähäkangas esitti vuonna 1999 oheisen uuden kaavion Svärd-Kurki-suvusta. Selvennykseksi olen sijoittanut kaavioon vielä ne kaksi yleisimmin tunnettua Svärd/Kurki-suvun jäsentä: Laukon kartanon Klaus Kurki ja Turun viimeinen katolinen piispa Arvid Kurki. Kuten kaaviosta näkyy, oikeastaan on kyse Svärd-suvusta, mutta sekä Niklis Kurki että Jeppe Kurki ovat ottaaneet nimensä äitiensä mukaan. Suku oli niin sidoksissa Svärd-sukuun, että Kurjetkin käyttivät vaakunansa aiheena miekkaa kolmen hopeisen tähden kera. Tätä käytti myös piispa Arvid Kurki piispanvaakunassaan.

   Svärd/Kurki-suvusta käytetään myös nimitystä keskiaikainen Kurki-suku tai keskimmäinen Kurki-suku erotukseksi muista Kurki-sukuhaaroista. Svärd- ja Kurki-nimiset käyttivät samaa miekka-aiheista vaakunaa.

Andris af Bostaholmin ja Arthur Hjeltin välinen sukulinja.

I Rälssimies Ahvenanmaalla Andris af Bolstaholm s.n 1270 Geta
  Pso: Margareta till Dalkarby s.n. 1270 Jomala

II Satakunnan laamanni Jakob Andrisson s.n 1300 Geta. Pso: NN

III NN Jakobsdotter
    Pso: Satakunna alilaamanni Jakob Kurki till Koljala s. <1325 Vanaja. Pso: NN

IV NN Jakobsdotter Kurki s. 1340 Vanaja
    Pso: Herman Svärd n. 1330 Saksa tai Liivinmaa

V Tilanomistaja Porvoossa Peder Hermansson Svärd s. <1360 Porvoo. Pso: NN

VI Margareta Pedersdotter Svärd s.n. 1380 Pernaja
    Pso: tilanomistaja Peder Danske s.n. 1365

VII Margareta Pedersdotter Danske s.n. 1415
     Pso: Asemies Filpus Jönsson till Storby s. 1396 Naantalin Luonnonmaa. Jägerhorn af Storby-aatelissuvun kantaisä.

VIII  Naantalin luostarin taloudenhoitaja Mårten Filpusson till Storby s.n. 1440 Naantali. Pso: NN

IX  Kirkkoherra Jakob Blomin taloudenhoitaja NN Mårtensdotter till Storby s. Naantali
     Lapsen isä: kaniikki ja Pietarsaaren kirkkoherra Jakob Blom s.n. 1460

X NN Jakobsdotter
   Pso: Turun linnankirjuri Eskil s.n. 1513 Ruotsi

XI Turun linnankirjuri Tomas Eskilsson s. 1540 Naantali.
    Pso: Margareta NN

XII Katarina Tomasdotter Blom s. 1595-1605 Turku
     Pso: Hauhon kirkkoherra Anders Kristoffersson Herkepaeus s. 1578 Hauho

XIII Hauhon kirkkoherra, rovasti Kristoffer Andersson Herkepaeus s. 1634. Pso: Margareta
 
XIV Triviaalikoulun rehtori Kristoffer Kristoffersson Herkepaeus s. 1680 Hauho
      Pso: Helena Thauvonius s. 1686 Karjalohja

XV Maria Christina Herkepaeus s. 1713 Hauho
     Pso: Jämsän kappalainen Anders Johannes Streng s. 1707 Hauho

XVI Margareta Helena Streng s. 1732 Jämsä
      Pso: Jämsän kappalainen Matthias Johannes Tapenius s. 1724 Lammi

XVII Ulrika Sofia Tapenius s. 1769 Jämsä
       Pso: Hämeen läänin maanmittari Gustaf Jacob Jack s. 1761 Pielavesi

XVIII Agatha Wilhelmina Jack s. 1799 Jämsä
        Pso: Everstiluutnantti Carl Johan Thuneberg s. 1791 Asikkala

XIX Yolanda Aurora Thuneberg s. 1826 Kangasala
       Pso: Arkkiatri Otto Edvard August Hjelt s. 1823 Turku
 
XX Arthur Ludvig Mikael Hjelt s. 1868 Helsinki

   Oheiseen karttaan on viety henkilöitten asuinpaikat. Sukupolvi roomalaisin numeroin. Aikamääritykset vuosikymmenen tarkkuudella.

 

 Lähteitä:

Adelsvapen.com

Reinhold Hausen: Finlands medeltidsurkunder. Valtionarkisto 1910-35.

Jalmari Jaakkola: Porin historia I. 1958.

Seppo Suvanto: Jakob Andrissanpoika. Suomen kansallisbiografia 4. 2004

Seppo Suvanto: Satakunnan historia 3. Keskiaika.

Seppo Suvanto: Kurki, Jakob. Kansallisbiografia.

Suomalainen paikannimikirja, SKS 2007

Eric Söderström: En bortglömd gren Blom av stammen Blom – Florinus – Florin. Genos 1958:29.

Kari Tarkiainen: Ruotsin Itämaa : esihistoriasta Kustaa Vaasaan. Svenska litteratursällskapet i Finland, 2010

Tapio Vähäkangas: Peder Dansken jälkeläiset. Genos 1998:125.

Tapio Vähäkangas: Jeppe Kurjen esivanhemmat ja jälkeläiset. Suomen sukututkimusseuran vuosikirja 44. 1999. 

Ylioppilasmatrikkeli 1640-1852.

Ålands medeltidsurkunder. Ålands kulturstiftelse. 1958