Maunu Paljassääri

 

Sivu norjalaisesta Agrip-vuosikirjasta (1200-luku)

   Yksi sydänkeskiajan Norjan kuninkaista oli Magnus Berrføtt (1073-1103), josta suomalaisessa kirjallisuudessa käytetään nimeä Maunu Paljassääri tai Maunu Paljasjalka. Hän oli yksi Aino-mummon esivanhempia. Tämä kirjoitus kertoo Magnus Berrføttin elämästä 29 sukupolvea ja 920-950 vuotta sitten.

   Magnus Berrføttin kerrotaan pukeutuneen sääret paljaaksi jättävään irlantilaistyyppiseen kilttiin. Joskus hän myös joutui pakenemaan ruotsalaisia paljasjaloin ilman saappaita. Magnus Berrføttin aggressiivisen luonteen ja monien sotaretkien johdosta aikalaiset kutsuivat häntä myös nimellä Styrjaldar-Magnus (sotaisa-Magnus). Nykyään Magnus Berrføttia kuvataan viimeiseksi viikingiksi Norjan kuninkaitten joukossa.

   Tärkeimpiä Magnus Berrføttista kirjoittavia lähteitä ovat norjalaiset vuosikirjat (annaalit) Historia de Antiquitate Regum Norwagiensium 12. vuosisadalta ja Ágrip aff Nóregskonungasögum 1180-luvulta. Islantilaisen Snorri Sturlusonin kirjoittama saagakokoelma Heimskringla sisältää Magnus Berrføtts sagan (n. 1230). Sen voi lukea englanniksi täältä. Lisäksi Magnuksen sotaretkistä löytyy tietoja vanhoista vuosikirjoista Orkneysaarilta, Mansaarelta, Walesista, Skotlannista, Ulsterista ja Irlannista.


Nuori Norjan kuningas 1093

   Magnuksen isä oli Norjan kuningas Olav III Kyrre (den fredsamme) ja äiti oli kuninkaan frilla Thora Jonsdotter. Viikinkiajalla ja vielä keskiajalla oli yleistä, että ruhtinaat ennen avioliittoaan elivät avioliitonomaisessa suhteessa frillansa kanssa. Olav III:n kuoltua vuonna 1093 Magnus julistettiin hänen ainoana poikana Norjan kuninkaaksi 20-vuotiaana. Hänen serkkunsa Haakon Magnusson ei tätä hyväksynyt, vaan otti vallan Pohjois-Norjassa. Aatelistokin nousi kapinaan, mutta serkun kuoltua vuonna 1095 Magnus Berrføtt hallitsi yksin koko Norjan valtakuntaa.

Magnus Berrføtt-kolikko. MAGNIVO REX

   Ensimmäinen retki Irlanninmerelle 1098-1099

   Varmistettuaan asemansa Norjassa Magnus Berrføtt lähti Eteläsaarille ja Irlanninmerelle palauttamaan Norjan menetettyä vaikutusvaltaa. Eteläsaarilla norjalaiset tarkoittivat Skotlannin länsirannikon saaria: Ulko- ja Sisä-Hebridit sekä Mansaari. Pohjoissaaret puolestaan olivat Shetlanti ja Orkney. Isänsä aikana englantilaiset ja skotit olivat kukistaneet viikinkivallan saarellaan. Vuonna 1098 Magnus saapui laivoillaan Orkneysaarille. Laivoja oli ainakin 60 ja miehistöä yhteensä noin 8.000. Matka jatkui edelleen läpi Hebridien sen saaria ryöstellen. Irlanninmerelle saapuessaan hän menetti kolme alusta ja 120 miestä Ulsterissa. Sitten matka jatkui Mansaarelle, joka vallattiin. Mansaarelle rakennettiin norjalaisten tukikohta ja siirtokunta, linnoituksia ja asuinrakennuksia.

   Kesällä 1098 Magnus sekaantui Walesin Gwyneddin ja normannien väliseen taisteluun. Normannien jaarli Hugh of Montgomery oli ajanut Gwyneddin kuninkaan Gruffud ap Cynanin pakoon Irlantiin. Kuningas pyysi tukea Mansaarella majailevalta Magnus Berrføttilta, joka lähtikin kolme laivan kanssa Gwyneddiin. Angleseyssä heinäkuun lopulla syntyneessä taistelussa norjalaiset löivät normannit ja Magnus surmasi Hugh of Montgomeryn silmään osuneella nuolellaan. Palkkioksi Magnus Berrføtt sai vasallioikeudet Angleseyssä ja Gwyneddissä ja niitten katsottiin sen jälkeen muodostavan Norjan valtakunnan etelärajan.

   Talven Magnus vietti Hebrideillä ja monet hänen miehistään palasivat Norjaan. Itse hän palasi kotimaahan kesällä 1099, vaikka monet hänen valtaamansa alueet jäivät vain nimellisesti Norjan haltuun. Skotlannissa oli noina aikoina käynnissä valtataistelu kuninkuudesta, ja osapuolet lupasivat Hebridit ja Gallowayn Skotlannin länsirannikolla Magnukselle välttääkseen sotimisen hänenkin kanssaan.

   Sotaretki Ruotsiin 1099-1101

   Palattuaan Norjaan Magnus Berrføtt käänsi katseensa itään päin ja vaati Taalainmaan ja osia Länsi-Göötanmaasta liitettäviksi valtakuntaansa. Ruotsin kuningas Inge Stenkilsson vastasi tähän lähettämällä sotajoukkonsa Magnusta vastaan. Magnus kukisti ruotsalaisjoukot yöllisellä yllätyshyökkäyksellä Göta-joen varrella Fuxernassa. Norjalaiset rakensivat linnoituksen Vänernin Kållandsölle, jonne jäivät talven 1100 yli. Seuraavana kesänä Inge-kuningas tuhosi linnoituksen ja ajoi norjalaiset pois Ruotsinmaalta. Tästä Magnus vain ärsyyntyi ja hyökkäsi seuraavana vuonna uudestaan vaatien edelleen samoja alueita. Huonosti valmisteltu hyökkäys päättyi ruotsalaisten väijytykseen ja jälleen norjalaisten oli peräydyttävä.

   Nyt peliin puuttui Tanskan kuningas Erik Ejegod peläten konfliktin laajenevan hänenkin valtakuntaansa. Skandinavian kolme kuningasta kokoontui vuonna 1101 rauhanneuvotteluihin Göta-joen varrella ja he päätyivätkin ratkaisuun. Rauhansopimuksen mukaan kuningas Inge Stenkilssonin Margareta-tytär naitettiin Magnus Berrføttille ja prinsessa vei myötäjäisinä Taalainmaan mukanaan Norjan kuninkaalle. Tämän jälkeen uusi Norjan kuningatar tunnettiin nimellä Margareta Fredkulla.

   Toinen retki Irlanninmerelle 1102-1103

   Pitkään ei Magnus Berrføtt kestänyt rauhan aikaa; jo vuonna 1102 hän suunnisti jälleen Irlanninmerelle edellistä retkeä suuremmalla joukolla. Tällä kertaa ilmeisenä tarkoituksena oli valloittaa Irlanti tai ainakin osia siitä. Irlannissa valtaa piti joukko pikkukuninkaita, jotka jatkuvasti solmivat liittosuhteita toisiansa vastaan. Tämä loi mahdollisuuden taitavalla diplomatialla edetä omissa valtapyrkimyksissä. Tähän Magnus pyrkikin liittoutumalla Munsterin kuninkaan Muirchertachin kanssa ja tukemalla häntä taistelussa Ulsteria (Ulaidh) vastaan. Liittosuhde vahvistettiin Magnuksen pojan Sigurdin ja Muirchertachin tyttären Blathmuinen välisellä avioliitolla. Ei haitannut, vaikka Sigurd oli vasta 12-vuotias eikä morsiankaan tainnut ollut vielä aikuinen. Magnus Berrføtt sai samalla hallintaansa Dublinin (Dubh Linn) kaupunkikuningaskunnan.

Irlannin kuningaskunnat n. 1000 AD

Elokuun 24. päivän tapahtumat vuonna 1103 lähellä Downpatrickin kaupunkia Ulsterissa ovat osittain epäselvät. Mitään varsinaisia taisteluita ei käyty, mutta kun Magnus Berrføtt miehineen rantautui tuona päivänä hankkiakseen karjaa ja tarvikkeita laivoihinsa, niin he joutuivat ulsterilaisten väijytykseen. Seuranneessa kahakassa Magnus sai surmansa. Hän oli silloin 30-vuotias ja takana oli vasta kymmenvuotinen kuninkuus.  Sigurd palasi Norjaan ilman lapsipuolisoaan ja Norjan suora vallankäyttö Irlanninmeren rannoilla loppui, vaikka norjalainen vaikutus säilyikin pitkään.

 

   Jälkeläiset

   Kahden avioliittovuoden jälkeen Margareta Fredkulla jäi leskeksi ilman yhteisiä lapsia. Vain parin vuoden jälkeen hän jo solmi uuden avioliiton, jonka myötä hänestä tällä kertaa tuli Tanskan kuningatar.  Magnukselta kuitenkin jäi kahdeksan lasta kuuden frillansa kanssa. Viikinkiaikana ei pidetty suurta eroa avioliitossa syntyneitten lasten ja frillojen lasten (frillobarn) välillä. Perintösäädökset esim. koskivat myös frillojen lapsia.

   Magnus Berrføttin kuoleman jälkeen hänen kolme vanhinta poikaansa toimivat yhdessä Norjan kuninkaina, kunnes viimeinenkin heistä kuoli. Sen jälkeen kuninkaaksi nousi vielä neljäs velipuolista. Viideskin pyrki vielä kuninkaaksi, mutta ei saanut Norjan aatelistoa taakseen.

 

     Magnus Berrføttin ja frillojen lapset:

     

      Tuntematon frilla

        1. Öystein Magnusson, s.n. 1089 (Norjan kuningas 1103-1123)

        2. Ragnhild Magnusdotter

        3. Tora Magnusdotter

     Frilla Thora

        1. Sigurd Magnusson Jerusaleminkävijä, s.n. 1090 (Norjan kuningas 1103–1130)

      Frilla Sigrid Saxedotter

        1. Olav Magnusson, s.n. 1099 (Norjan kuningas 1103-1115)

      Tuntematon frilla Irlannissa

        1. Harald Gille, syntynyt Irlannissa tai Hebrideillä (Norjan kuningas 1130-1136)

           Harald Gillestä jatkuu jälkeläislinja Aino-mummoon.

      Frilla Tora Saxedotter

        1. Sigurd Slemmedjäke (pyrki Norjan kuninkaaksi Harald Gillen jälkeen)

      Tuntematon frilla

        1. Magnus röde

         Magnus Berrføttin oletettu hauta (Downpatrick Pohjois-Irlanti).

         Riimukivi on pystytetty vuonna 2009. 

Lähteitä:

Magnus Berrføttin saaga: Snorri Sturluson: Heimskringla (n. 1230)

Ágrip af Nóregskonungasögum (n.1180) Norjan kuninkaitten synoptinen historia.

Orkneysaarten saaga: Orkneyinga saga (n. 1230)

Snorri: Norjan kuningassaagat III, suomentanut J.A. Hollo, (1961).

Finbar McCormick: The Grave of Magnus Barelegs, Ulster Journal of Archeology, Vol 68/2009

Wikipedia: Magnus Barfot

Battle of Anglesey Sound, Military Wiki

--------------------------------------------

Magnus Berrføttista Aino Neoviukseen johtava jälkeläislinja.

Monista serkkuavioliitoista johtuen jälkeläislinjoja löytyy yhteensä 14. Tässä yksi esimerkki:

I Magnus Olafsson Berrføtt 1073-1103 ∞ NN

II Harald IV Magnusson Gille 1103-1136 ∞ Tora Guttormsdotter Sudreim

III Brigida Haraldsotter Gille 1130-1202 ∞ Birger Bengtsson (Brosa)

IV Knut Birgersson (Bjälboätten) 1162-1208 ∞ Sigrid Knutsdotter

V Cecilia Knutsdotter (Bjälboätten) <1208-1270 ∞ Filip Birgersson (Aspenäs)

VI Jons Filipsson (Aspenäs) k.1289 ∞ Ingeborg Svantepolksdotter

VII Knut Jonsson (Aspenäs) 1264-1345 ∞ Catarina Bengtsdotter (Folkungaätten)

VIII Cecilia Knutsdotter (Aspenäs) ∞ Bo Nilsson (Natt och Dag) 1281–1322  

IX Kerstin Bosdotter (Natt och Dag) s.1310 ∞ Håkan Johansson Läma

X Iliana Håkansdotter Läma 1335-1395 ∞ Lars Abjörnsson Sparre

XI Sigge Larsson (Sparre af Rossvik) k.1441 ∞ NN

XII Lars Siggesson Sparre s. 1400-1424 k. 1473 ∞ Ingeborg Bengtsdotter

XIII Sigge Larsson Sparre af Rossvik 1442-1509 ∞ Kerstin Månsdotter Natt och Dag

XIV Hebla Siggesdotter Sparre k.1570 ∞ Erik Fleming 1487-1548

XV Joakim Fleming 1534-1563 ∞ Agda Persdotter

XVI Anna Fleming 1562-1608 (?) ∞ Hieronymus Birkholtz sr.

XVII Hieronymus Birkholtz jr. 1595-1639 ∞ Hebla Ållongren

XVIII Ingeborg Birkholtz 1621-1674 ∞ Johan Giös sr.

XIX Johan Giös jr. 1647-1697 ∞ Sofia Ille

XX Carl Giös 1676-1717 ∞ Sofia Klingspor

XXI Beata Giös 1715-1764 ∞ Carl Numers

XXII Adolf Numers 1745-1809 ∞ Agneta Munck af Fulkila

XIII Jakob von Numers 1778-1842 ∞ Beata Segersteen

XIV Amalia von Numers 1807-1900 ∞ Lars Krogius

XV Elise Krogius 1829-1904 ∞ Edvard Neovius

XXVI Lars Neovius 1850-1916 ∞ Anna von Törne

XXVII Aino Neovius 1876-1945 ∞ Arthur Hjelt