von Birckholzin Lapin retkikunta

Pääosissa:

Kaarle-herttua (1550-1611), vuodesta 1604 kuningas Kaarle IX.

Hieronymus von Birckholz (~1565-1618), saksalainen hovijunkkari Kaarle-herttuan hovissa, retkikunnan johtaja. Hänestä mummoni polveutuu.

Sigfridus Forsius (~1560-1624), ensimmäinen suomalainen tähtitieteilijä, lähtöisin Helsingin pitäjän Koskelan kylästä (Forsby), käytti joskus nimeä Helsingforsius.

Daniel Hjort (~1575-1615), smoolantilainen virkamies valtakunnan kansliassa, retkikunnan sihteeri.

Kaarle-herttua luovuttaa valtakirjan retkikunnalle.
(Kuva: Kati Rapia)

Lähtö

   Yllä olevassa kuvassa Kaarle-herttua ojentaa valtakirjansa (lue tästä) Lapin tutkimusretkikunnan johtajalle Hieronymus von Birckholzille Turun linnan pihalla joulukuun alkupäivinä vuonna 1601. Matka oli ajoitettu talviaikaan, jolloin liikkuminen tuntureilla oli sujuvaa ja kirkkaat tähdet yötaivaalla helpottivat paikantamismittausten tekemistä. Kuva on sarjakuvakirjasta, jonka on kuvittanut Kati Rapia ja tekstin laatinut Juha Hurme. Hurme kuvaa retkikunnan matkaa mukaansatempaavasti hulvattomalla tyylillään. Hurmeen käyttämät historialliset faktat perustuvat retkikunnan tähtitieteilijän Sigfridus Forsiuksen jälkeläisen Arno Forsiuksen tutkimuksiin.

   Retkikunnalle annettu tehtävä oli pikemminkin geopoliittinen kuin tieteellinen. Kaarle-herttuan mielessä oli kerätä aineistoa Ruotsin ja Tanskan pitkään kiistelemän rajakysymyksen ratkaisemiseksi Ruotsin Lapissa ja Norjan Ruijassa. Piti selvittää rajojen sijaintia, verotusta ja toisen osapuolen aiheuttamia vahinkoja. Ruotsalaisten mielestä myös venäläiset kävivät kantamassa veroa Täyssinän rauhassa vuonna 1595 sovitun rajan väärällä puolella Jäämeren rannikolla.

   Retkikunnan tähtitieteellisestä varustuksesta ei ole varmaa tietoa, mutta koska säilyneissä muistiinpanoissa paikannushavainnot on ilmaistu yhden kulmaminuutin tarkkuudella, niin mukana on varmaankin ollut astrolabium ja ehkä kvadrantti. Tähtien korkeusmittauksiin käytettyjen laitteiden on täytynyt olla melko suurikokoisia. Matkan tähtitieteellisten mittausten muistiinpanot ovat tiettävästi varhaisimmat koko Ruotsin valtakunnassa.

   Ensimmäiset mittauksensa retkikunta teki Limingassa vuoden 1601 viimeisinä päivinä. Kemin kautta saavuttiin sitten Tornioon viimeistään 7.1.1602. Siellä retkeläiset saivat lisää matkavarusteita, mm. purje- ja pellavakangasta telttaa varten, poronvuotia makuualustoiksi, kuparikattilan, hamppua ahkion nyöreiksi, kolme poroa ja von Birckholtz lisäksi itselleen lapinpeskin. Matkaa lienee taitettu tänne asti hevosilla pitkin Pohjanlahden rannikkoa seuraavaa tietä. Tästä eteenpäin olisivat ajokkeina porot Lapin tiettömillä taipaleilla. 

Retkikunnan reitti talvella 1601-02.

(Karttapohjana Anders Bureuksen Lapponia-kartta 1611)

   Oheiseen karttaan olen hahmotellut retkikunnan reitin säilyneen mittauspöytäkirjan mukaan. Karttaan olen merkinnyt 17 kaikkiaan 34 mittauspisteestä. Siitä näkyy miten reitti kulki molemmin puolin selviteltävänä olevaa Tanskan ja Ruotsin valtakuntien välistä raja-aluetta; ensin tunturiylänköä pitkin Tenojoelle sitten sen laaksoa pitkin alas Jäämerelle ja lopuksi laivalla Norjan rannikkoa pitkin länteen.

Lapin tuntureilla

   Torniosta retkikunta suuntasi kulkunsa Pajalaan, josta Forsius kirjoittaa: ”Pajalassa, Norrbottenin viimeisessä kylässä, jossa ei ole enää lainkaan hevosia”. Pajalasta matkamiehet kulkivat Tornionjoen laaksoa seuraten Siggevaaraan (lähellä Jukkasjärveä) "Lapinmaan ensimmäiseen kylään". Seuraavaksi retkikunta saapui Tingavaaran lapinkylään Torniojärven rannalla. Siellä asukkaat antoivat todistuksen, jossa norjalaisten kerrottiin karkottaneen lappalaiset pois useista vuonoista Tiitisvuonon ja Lyngenvuonon (Jyykeänvuono) välisellä alueella ja asettaneen heidän sijaansa norjalaisia talonpoikia, tarkoituksena estää ruotsalaisia saamasta veroa näiltä paikkakunnilta. Todistuksessa valitettiin lisäksi, että norjalaiset olivat käyneet väkivalloin kantamassa veroa Tingavaarassa, joka vanhastaan oli maksanut veroa vain Ruotsin kruunulle. Kaarle-herttua oli antanut mukaan listan paikallisille asukkaille esitettävistä kysymyksistä sellaisessa muodossa, että vastaukset olisivat Ruotsin kannalta edulliset.

   Myöhemmin Rounalan lapinkylässä tehdyissä mittauksissa Forsius sai taivaannavan korkeudelle kaksi arvoa, jotka poikkesivat toisistaan 20 kulmaminuutin verran. Juha Hurmeen mukaa tällaisia mittausvirheitä syntyi silloin kun Birckholzin oli käytävä potkimassa Forsius ulos lapinnoitien kodasta tähtimittauksia tekemään. Psykedelisten trippien jälkeen kvadrantin käsittely ei ehkä ollut kovin vakaata.


Jäämeren rannalla

   Tenojoen vartta pitkin retkeläiset saapuivat 19.2.1602 Jäämeren rannalle, Varanginvuonon pohjukassa olevaan Varangin kylään. Sen jälkeen he kulkivat ilmeisesti Vesisaaren kautta, josta saivat mukaansa todistuksen, että ruotsalaisilla oli ollut kalastuspaikka Vesisaaressa Kustaa Vaasan aikana. Seuraava havaintopaikka oli Vuoreija (Vardø), jossa mittaukset suoritettiin 21.2.1602. Koordinaateiksi Forsius sai 71° 55' N 52° E. Tänä päivänä koordinaateiksi saadaan 70°21' N 31°03’E. Mittausvirheen laskemiseksi pitää ensin pituusasteista vähentää 18° 9' 39", koska tuohon aikaan nollameridiaani kulki Kanarian saarten läntisimmän kärjen kohdalla (Ferron meridiaani). Sitten onkin parasta antaa netistä löytyvän Latitude/Longitude Distance Calculatorin laskea em. kaksien koordinaattien välinen etäisyys. Sen mukaan Forsiuksen mittaama paikka sijaitsisi Vuoreijasta 199 km koilliseen, kaukana Barentsin merellä.

   Vuoreijassa retkikunta tapasi kolme noituudesta tuomittua naista, joita oltiin kuljettamassa roviolle Vardøhusin linnakkeelle. Linnake oli tanskalaisten hallussa, se oli Tanskan valtakunnan Ultima Thule, äärimmäinen paikka. Tanskalaiset olivat yleensä hyvin selvillä ruotsalaisten käynneistä Lapissa, mutta tämän kertaisesta matkasta he eivät näytä olleen tietoisia. Retkikuntamme poikkesi suunnitelmastaan ja jätti linnakkeella vierailun väliin. Ilmeisesti se johtui varovaisuudesta; oli liian suuri riski, että he joutuisivat epäilyttävän toimintansa takia pidätetyiksi vakoilusta. Eivätkä tanskalaiset olisi kovin väärässä olleet. Juha Hurmeen version mukaan matkalaiset jäivät menemättä kun näkivät vastarannalta kuinka linnakkeella oli noitaroviot jo sytytetty heidän tapaamiaan naisia varten. 

19.2.1602 retkikunta tähyää noitaroviota Vardøn saarella.
(Kuva: Kati Rapia)

   Retkikunta astuikin laivaan ja matkusti Norjan rannikon vuonoja koluten Tiitisvuonolle (Tysfjorden), jonne saavuttiin maaliskuun lopulla. Tiitisvuono sijaitsee Norjan kapeimmalla kohdalla Lofoottien eteläpuolella. Kaarle-herttua tavoitteli Ruotsille kaikkia rannikkoalueita Tiitisvuonosta aina Ruijan Varangerinvuonoon saakka. Retkikunta matkasi sitten Kölin vuoriston yli ja Uumajanjoen vartta pitkin Uumajaan.

Matkan tulos

   Seuraava Ruotsin ja Tanskan välinen rajaneuvottelu alkoi sopimuksen mukaisesti 10.2.1603. Kokous kesti lähes kaksi kuukautta ja siinä päästiin lopulta väliaikaiseen sopimukseen Lapin osalta. Tanska myönsi Ruotsilla olevan vanhastaan veronkanto-oikeuksia Varanginvuonon ja Tiitisvuonon välisellä alueella, mutta se ei tunnustanut Ruotsin alueellisia oikeuksia Jäämeren rannikolla. Jäämeren kiista jäi yhä vaille lopullista ratkaisua, joka piti saada aikaan myöhemmin annettavan sovintotuomion nojalla.

   Ruotsalaisten sihteerinä rajaneuvotteluissa toimi tunnettu kartantekijä Andreas Bureus. Hän lienee viimeistään silloin perehtynyt von Birckholtzin, Forsiuksen ja Hjortin tekemän tutkimusmatkan kertomukseen ja tähtitieteellisiin mittauksiin. Vuonna 1611 Bureus julkaisi Pohjoismaiden pohjoisosaa kuvaavan pienen kartan, jota on kutsuttu Lapin kartaksi vaikka se kuvaakin paljon laajempaa aluetta ja nimekkeensäkin mukaan oli Lapin, Länsipohjan ja Pohjanmaan kartta (Lapponiæ, Bothniæ, Cajaniæ). 

   Voitaneen todeta, että geopoliittisessa suhteessa von Birckholtzin johtama Lapin tutkimusretki oli jokseenkin tulokseton, mutta sen sijaan mittaustuloksia ja maastohavaintoja hyödynnettiin Pohjoismaitten karttojen teossa.


Retkikunnan jäsenten myöhempiä vaiheita

   Hieronymus von Birckholz toimi leskikuningatar Kristinan palveluksessa perustaen mm. vakinaisen postireitin Tukholmasta Hampuriin. Lisäksi hän toimi ”tiedustelijana” Berliinissä ja Puolan hovissa tehtävänään ottaa selvää Ruotsia koskevista suunnitelmista. Birckholz joutui leskikungattaren epäsuosioon ja kuoli virattomana ja varattomana Linköpingissä vuonna 1618.

   Sigfrid Forsiuksen elämä jatkui värikkäänä; hänet passitettiin kolme kertaa vankilaan ja välillä hän toimi tähtitieteen professorina ja Kustaa II Aadolfin kuninkaallisena tähtitieteilijänä (lue tästä).

   Daniel Hjortin vaiherikas elämä päättyi miekaniskuun Sigfrid Forsiuksen pihalla Tukholmassa vuonna 1615. Epäilyt kohdistuivat Forsiukseen. J.J. Wecksell on kirjoittanut vuonna 1862 näytelmän ”Daniel Hjort”, jonka pohjalta Selim Palmgren sävelsi saman nimisen oopperan. 

-----

Ulla  Ehrensvärd: Pohjolan kartan historia. Myyteistä todellisuuteen. Helsinki 2006

Arno Forsius: Hieronymus von Birckholtz, Sigfridus Aronus Forsius ja Daniel Hjort tutkimusmatkalla Lapissa 1601—1602

Kati Rapia ja Juha Hurme: Pyrstötähti ja maailmanlopun meininki. Suomenniemen ensimmäisen tähtitieteilijän elämä ja seikkailut. 2018

---------------------------------

Tämän tarinan päähenkilöstä mummooni johtava sukupuun oksa:


I  Hieronymus von Birckholtz  ~1565-1618 ∞ Anna Fleming

II Hieronymus Birckholtz jr. 1595-1639 ∞ Hebla Ållongren

III Ingeborg Birckholtz 1621-1674 ∞ Johan Giös sr.

IV  Johan Giös jr. 1647-1697 ∞ Sofia Ille

V Carl Giös 1676-1717 ∞ Sofia Klingspor

VI Beata Giös 1715-1764 ∞ Carl Numers 

VII Adolf Numers 1745-1809 ∞ Agneta Munck af Fulkila 

VIII Jakob von Numers 1778-1842 ∞ Beata Segersteen

IX  Amalia von Numers 1807-1900 ∞ Lars Krogius 

X Elise Krogius 1829-1904 ∞ Edvard Neovius 

XI Lars Neovius 1850-1916 ∞ Anna von Törne 

XII Aino Neovius 1876-1945 ∞ Arthur Hjelt