(lataa pdf täältä)
 |
| sigillum iacop vrese Jacob Fresen sinetti |
Vaikka Turku ei ollut hansakaupunki, niin 1300-luvulla sen asukkaista kaksi kolmasosaa oli saksalaisia kauppiaita. Heillä oli myös vahva ote kaupungin hallinnosta; saksalaisia toimi raatimiehinä ja pormestareina aina vuoteen 1471, jolloin valtaneuvoston päätöksellä saksalaiset porvarit Ruotsin ja Suomen kaupungeissa suljettiin raatien ulkopuolelle.
Saksalaiset muodostivat kaupungin muista asukkaista erottuvan suljetun yhteisön, joka sosiaalisissa suhteissa oli enemmänkin kanssakäymisessä Itämeren rannikon muiden kauppakaupunkien saksalaisyhteisöjen kanssa Tukholmassa, Tallinnassa, Riikassa, Danzigissa ja Lyypekissä. Saksalaiset kauppiaat tapasivat lähettää poikiaan kauppakumppaneittensa luo oppimaan kaupankäyntiä ja valvomaan kauppahuoneensa etuja - samalla löytyivät usein myös aviopuolisot.
Tässä kirjoituksessa esillä olevan Frese-kauppiassuvun oletetaan olevan nimensä mukaisesti lähtöisin Friisinmaalta. Turkulaisen suurkauppiaan Jacob Fresen isä oli jo 1300-luvulla hankkinut Hirvensalosta Ravas-nimisen maatilan, jota sen jälkeen alettiin kutsua omistajansa mukaan Friskalaksi (nykyään kaupunginosa Turussa). Jacob Freseä pidetään aikansa rikkaimpana miehenä Suomessa ja hänen perheensä edusti sen ajan porvarillisen sivistyksen huippua. Frese oli Turun johtava porvari yli kolmekymmentä vuotta ja toimi raatimiehenä ja kaupungin pormestarina, kunnes muutti vanhoilla päivillään Tallinnaan. Siellä hän jatkoi entistäkin tuottavampaa välityskauppaa Novgorodin ja hansakaupunkien välillä.
Puolisot:
1° NN Hartmanssdotter
2° Wendela van Borstel, isä: Cost van Borstel Tallinnan pormestari
Lapset:
1° Henrik Frese (k. 1466) Turun tuomiorovasti
1° Birgitta Frese (k. 1510-16) (ks. taulu II)
2° Fredrik Frese (k. 1481)
II Birgitta Frese
Puolisot:
1° Jürgen van Meideburg (k. 1457) Tukholman pormestari
2° Wilhelm van dem Velde (k. 1508), junkkeri
Lapset:
1° Greta van Meideburg (k. 1494)
Pso: Hans van Asken (k. 1486-88) raatimies Turussa
1° Judith van Meideburg
1. pso: Laurens Peterson, Turun pormestari
2. pso: Hans van Eken, laivuri
Jacob Frese oli kahdesti naimisissa. Ensimmäisestä avioliitosta Turussa oli lapset Henrik ja Birgitta ja toisesta Tallinnassa solmitusta avioliitosta poika Fredrik. Oheisessa perhetaulussa ovat tämän kirjoituksen päähenkilöt ja siitä näkyy selvästi heidän alkuperänsä, he olivat hollantilaisia, ala-saksilaisia ja baltiansaksalaisia, jotka asuivat Turussa, Tallinnassa, Tukholmassa ja Visbyssä. Avioliittojen kautta perheessä oli melkoinen pormestarivalta: Jacob Frese itse oli Turun pormestari, appi Tallinnan pormestari, vävy Tukholman pormestari ja tyttären vävy vielä Turun pormestari. (Alleviivatut henkilöt kaaviossa ovat mummoni esivanhempia.)
Kauppiaan testamentti
Tallinnassa Jacob Frese ehti toimia vain 3 – 5 vuoden ajan ennen kuolemaansa heinäkuussa 1455. Hänen kuolinpesänsä arvoksi laskettiin 9 000 Riian markkaa (n. 1,4 miljoonaa euroa) (hansakaudella Riian markka oli käypä valuutta koko Itämeren alueella). Testamenttinsa Jacob Frese oli laatinut suurella huolella päämääränään estää perintöriitojen syntyminen eri avioliitoista olevien lasten kesken. Jacob-herra jakoi pesän tasan neljän perillisensä kesken: poika Henrik ja tytär Birgitta ensimmäisestä avioliitosta sekä leski Wendela ja heidän korkeintaan viisivuotias poikansa Fredrik. Wendelan ja Fredrikin toimeentulosta Jacob Frese huolehti siten, että heidän osuutensa oli maksettava Tallinnassa olevista käteisvaroista. Henrik ja Birgitta elivät jo omillaan ja heille määrättiin Danzigissa ja Preussissa olevaa varallisuutta ja saatavia, joita ei voinut nopeasti realisoida.
Jacob-herra onnistuikin testamenttinsa laadinnassa – sitä ei kukaan koskaan kiistänyt. Silti perinnöstä kehkeytyi erikoinen, 55-vuotta kestänyt erittäin sekava kiista, johon perillisten lisäksi sekaantui koko joukko mahtimiehiä Itämeren piiristä: Ruotsin ja Tanskan hallitsijat, hansa, keisari ja jopa paavi. Gustaf Donner on tutkinut perintöriitaa perusteellisesti 285-sivuisessa teoksessaan Striden om arvet efter köpmannen Jakob Frese (1930). Tässä kirjoituksessa ei käydä prosessin kaikkia vaiheita läpi, se olisi liian uuvuttavaa luettavaa eikä siitä saisi Erkkikään selvää. Sen sijaan käsitellään kiistan aikana syntyneitä keskeisimpiä konflikteja, niitten osapuolia ja taustoja.
Tallinnassa Jacob Frese ehti toimia vain 3 – 5 vuoden ajan ennen kuolemaansa heinäkuussa 1455. Hänen kuolinpesänsä arvoksi laskettiin 9 000 Riian markkaa (n. 1,4 miljoonaa euroa) (hansakaudella Riian markka oli käypä valuutta koko Itämeren alueella). Testamenttinsa Jacob Frese oli laatinut suurella huolella päämääränään estää perintöriitojen syntyminen eri avioliitoista olevien lasten kesken. Jacob-herra jakoi pesän tasan neljän perillisensä kesken: poika Henrik ja tytär Birgitta ensimmäisestä avioliitosta sekä leski Wendela ja heidän korkeintaan viisivuotias poikansa Fredrik. Wendelan ja Fredrikin toimeentulosta Jacob Frese huolehti siten, että heidän osuutensa oli maksettava Tallinnassa olevista käteisvaroista. Henrik ja Birgitta elivät jo omillaan ja heille määrättiin Danzigissa ja Preussissa olevaa varallisuutta ja saatavia, joita ei voinut nopeasti realisoida.
Jacob-herra onnistuikin testamenttinsa laadinnassa – sitä ei kukaan koskaan kiistänyt. Silti perinnöstä kehkeytyi erikoinen, 55-vuotta kestänyt erittäin sekava kiista, johon perillisten lisäksi sekaantui koko joukko mahtimiehiä Itämeren piiristä: Ruotsin ja Tanskan hallitsijat, hansa, keisari ja jopa paavi. Gustaf Donner on tutkinut perintöriitaa perusteellisesti 285-sivuisessa teoksessaan Striden om arvet efter köpmannen Jakob Frese (1930). Tässä kirjoituksessa ei käydä prosessin kaikkia vaiheita läpi, se olisi liian uuvuttavaa luettavaa eikä siitä saisi Erkkikään selvää. Sen sijaan käsitellään kiistan aikana syntyneitä keskeisimpiä konflikteja, niitten osapuolia ja taustoja.
 |
| Jacob Frese on haudattu Olevisten kirkkoon Hänen rahoittamaansa kaupungin muuria on saatu samaan kuvaan (Gustaf Donner 1930) |
Tukholman pormestari vs. Tallinnan pormestari
Birgitta Fresen puoliso, Tukholman pormestari Jürgen van Meideburg, oli matkustanut Tallinnaan valvomaan perillisten etuja jo vähän ennen Jacob Fresen kuolemaa. Hän oli saanut selville, ettei Jacob Frese ollut ottanut vastaan appensa, Tallinnan pormestarin Cost van Borstelin lupaamia myötäjäisiä tyttärelleen Wendelalle. Jürgen Meideburg esitti välittömästi vaatimuksen myötäjäisten arvon lisäämiseksi kuolinpesään. Van Borstel oli Tallinnan rikkaimpia miehiä, muttei suostunut vaatimuksiin. Van Meideburg totesi, ettei hän tule menestymään tilanteessa, jossa pormestarit olisivat tasavertaisina vastakkain. Niinpä hän käytti suhteitaan ja pyysi tukea Ruotsin kuninkaalta Karl Knutssonilta (Bonde). On epäselvää, ryhtyikö kuningas mihinkään, mutta joka tapauksessa Tallinnan pormestari ei muuttanut kantaansa kiistassa. Sen jälkeen remmiin tarttui yksi perijöistä, Turun tuomiorovasti Henrik Frese, joka kääntyi kirkon puoleen ja lähetti vuonna 1460 paavin kuurialle sellaiset Tallinnan pormestaria koskevat paperit, että kuuria julisti van Borstelin pannaan ja menettämään oikeustoimikelpoisuutensa. Herra Cost ei tästä häkeltynyt, vaan hän ja Tallinnan raati kääntyivät suoraan paavi Pius II:n puoleen, ja seurauksena oli jotain hyvin poikkeuksellista: paavi mitätöi oman kuuriansa asettaman pannan. Paavi oli kuitenkin saanut tarpeekseen ja siirsi kiistan käsittelyn Habsburgien keisari Fredrik III:lle Wieniin, jossa asiaa ei vuosikausienkaan jälkeen saatu ratkaistua.
Äiti vs. tyttäret
Kului vuosikymmen Wienin ratkaisua odotellessa ja sen aikana kiistan viisi keskeistä henkilöä ehti kuolla: Jürgen van Meideburg, Henrik Frese, Cost van Borstel, leski Wendela ja nuori Fredrik Frese. Perillisistä olivat jäljellä enää Birgitta Frese ja hänen kaksi tytärtään, Greta ja Judith van Meideburg. Leskirouva Birgitan asiaa ryhtyi nyt innolla ajamaan hänen uusi puolisonsa junkkeri Wilhelm van dem Velde. Tyttärien edustajana alkoi toimia Greta van Meideburgin puoliso, turkulainen kauppias ja raatimies Hans van Asken.
Kuolinpesä oli siirtynyt Tallinnan raadin hallintaan ja van Asken onnistui pääsemään raadin kanssa sopuun perinnön ja myötäjäisrahojen jakamisesta. Wilhelm van dem Velde hyökkäsi kuitenkin sopimusta vastaan, koska siinä ei edes mainittu Birgitta Fresen nimeä. Tästä virisi uusi kiista Birgitta Fresen ja hänen tyttäriensä ja vävyjensä välille. Tämä konflikti tuli vaikuttamaan perintöprosessiin koko sen loppuajan eli 43 vuotta, ja vielä vähän sen jälkeenkin. Tallinnan raati ei nimittäin suostunut luovuttamaan hallussaan olevia perintövaroja ilman luotettavia takuita siitä, ettei kumpikaan osapuoli esittäisi mitään jälkivaatimuksia.
Ruotsin valtaneuvokset vs. Tallinnan raati
Kun perintörahojen nostaminen erikseen ei onnistunut, unohdettiin keskinäiset kiistat hetkeksi ja turvauduttiin yhdessä ruotsalaisten mahtimiesten apuun. Valtaneuvokset Erik ja Ivar Axelsson (Tott) onnistuivatkin siirtämään prosessin käsittelyn Ruotsin puolelle. Riitaa käsiteltiin Turussa vuonna 1478 valtionhoitaja Sten Sturen ja valtaneuvoston edessä. Ruotsin valtakunnan herrat saattoivatkin Tallinnan raadin tietoon perillisten uuden keskinäisen sopimuksen ja raatia kehotettiin maksamaan osapuolille sopimuksen mukaiset summat.
Kun Tallinnasta ei vuoteen kuulunut mitään, äiti ja tyttäret lähtivät taas omia teitään Tallinnan raatia vastaan. Äidin puolesta toimiva Wilhelm van dem Velde sai Ivar Axelssonista suojelijan. Hans van Asken puolestaan sai tyttärien puolesta tukea valtaneuvoksilta ja veljeksiltä Laurens ja Erik Axelsson. Vaikka asian piti nyt olla selvä, Tallinnan raadin uusien vaatimusten vuoksi ei kumpikaan perijäosapuoli saanut heille jo luvattuja rahoja. van Asken ja hänen puolisonsa Greta van Meideburg kuolivat 1400-luvun lopulla eivätkä he elinaikanaan päässeet käsiksi perintörahoihin. Jäljellä olivat enää Birgitta-rouva ja hänen puolisonsa junkkeri Wilhelm ja tytär Judith van Meideburg, jonka edustajana alkoi toimia hänen toinen puolisonsa, turkulainen laivuri ja kauppias Hans van Eken
Itämeren kaappari vs. Hansa
Vuonna 1480 Wilhelm van dem Velde kovensi panoksia Tallinnan raatia kohtaan. Tallinnan ja Lyypekin raadeille lähettämissään kirjeissä hän antoi varoituksen, että mistä tahansa kauppalaivasta voidaan takavarikoida tallinnalaisten kauppatavaraa. Junkkeri Wilhelm oli asettunut Visbyhyn, jossa hänen suojelijansa Gotlannin herra, Ivar Axelsson tuki häntä mielellään laivoillaan ja asemiehillään – herra Ivar oli millä tahansa verukkeella valmis rettelöihin liivinmaalaisten kanssa.
 |
| 1400-luvun hansakoggi |
Tilanne kärjistyi vakavaksi vähän puolivahingossa. Vuoden 1482 purjehduskautena viimeisenä Tallinnasta Lyypekkiin lähtenyt laiva joutui syyskuun lopulla turvautumaan Visbyn hätäsatamaan. Eipä aikaakaan, kun van dem Velde Ivar Axelssonin joukkojen avustuksella astui laivaan ja julisti sen ja sen lastin takavarikoiduiksi. Laiva ja suurin osa sen hyvin arvokkaasta lastista kuului lyypekkiläisille kauppiaille. Silloin Lyypekin ja koko Hansan oli puututtava tilanteeseen. Lyypekin raati lähettikin edustajansa Visbyhyn neuvottelemaan, mutta neuvottelut eivät päässeet alkamaan ennen kuin Tallinnaan oli lähetetty kehotus heidänkin edustajansa saamiseksi Visbyhyn. Aikakauden hidasta viestittelyä etenkin talviaikaan kuvaa se, että vasta maaliskuun lopulla 1483 Tallinna ilmoitti kahden neuvottelijansa lähdöstä Visbyhyn. Myös Birgitta Frese oli ainoana kiistanalaisen perinnön saajana matkustanut Turusta paikalle. Valtionhoitaja Sten Sture sattui muissa asioissa olemaan Gotlannissa ja ylimpänä paikallaolevana herrana hän ottikin Ivar Axelssonilta ja van dem Veldeltä neuvottelut johtaakseen.
Heinäkuussa 1483 voitiin vain todeta, ettei mitään sopimusta saada aikaiseksi. Hansan oli näin ollen varauduttava Ivar Axelssonin ja Wilhelm van dem Velden järjestämiin kaappauksiin Itämerellä. Niinpä kauppalaivat varustettiin palkkasotilailla ja alukset määrättiin purjehtimaan 10 – 12 aluksen saattueina. Lisäksi vuoden 1486 hansapäivillä laadittiin kirje Ruotsin valtaneuvostolle, jossa vaadittiin Ivar Axelssonia lopettamaan kaapparitoimintansa Itämerellä. Sitten tapahtui jotain, joka muutti koko kuvion; unionikiistojen takia Sten Sture syrjäytti Ivar Axelssonin ja peruutti hänelle myönnetyt läänitykset Gotlannissa. Birgitta Frese ja Wilhelm van dem Velde menettivät vahvan suojelijansa ja tukijansa perintökiistassa.
Van dem Velde ei aikaillut uuden suojelijan etsimisessä. Gotlannin siirryttyä Tanskan haltuun junkkeri siirtyi Tanskan kuningas Hansin palvelukseen, joka puolestaan ryhtyi junkkerin ja Birgitta-rouvan suojelijaksi heidän perintöriidassaan. Tanska aloitti vuosikymmeniä kestäneen kaapparitoiminnan Itämerellä ja Suomenlahdella ja rannikkokaupunkien vainoamisen. Tähän toimintaan osallistui myös Wilhelm van dem Velde tanskalaisen kaapparilaivan päällikkönä. Hänen vävypuolensa, laivuri Hans van Eken puolestaan purjehti kauppalaivallaan Turun ja Tallinnan väliä. Vuonna 1507 van Eken joutui tanskalaisten kaapparien hyökkäyksen kohteeksi ja pelastautui laivaltaan loikkaamalle mereen ja onnistui pääsemään maihin. Laivuri van Eken ei ymmärrettävästi kovin surrut, kun sai kuulla junkkeri Wilhelmin hukkuneen laivansa mukana Bornholmin vesillä lokakuussa 1508.
Uudelle vuosisadalle siirryttäessä alkaa Jacob-herran perintöriita vähitellen lähestyä loppuaan. Ensimmäisessä vaiheessa Jacob Fresen tyttären tytär Greta van Meideburg vastaanotti vuonna 1501 omasta ja äitinsä puolesta Tallinnan raadilta vaaditut myötäjäisrahat. Riidan aikana syntyneestä runsaasta kirjemäärästä tähän on otettu esimerkkinä Turun raadin laatima todistus näitten rahojen vastaanottamisesta: 1.8.1501 päivätty alkuperäinen kirje alasaksin kielellä, sen translitterointi ja suomennos löytyvät täältä.
Tallinnan raadin perivihollisen Wilhelm van dem Velden kuolema vuonna 1508 edesauttoi ehkä sitä, että Birgitta Frese sai vastaanottaa 55 vuoden jälkeen osuutensa varsinaisesta perinnöstä. Birgitta-rouva oli tällöin kahdesti leskeksi jäänyt varmasti yli 70-vuotias sokea nainen, jolla oli enää muutama vuosi elinaikaa jäljellä Hirvensalon Friskalassa.
Kuka sitten voitti ja kuka hävisi tässä sekavassa prosessissa? Mitään korkoa tyhjän panttina maanneista rahoista ei maksettu, joten perinnön arvo oli 55 vuoden jälkeen varmasti enää korkeintaan puolet alkuperäisestä. Gustav Donner arveleekin, että osapuolten välillä vallitsi hiljainen sopimus, ettei Wilhelm van dem Velden kaappaamista kauppatavaroista enää vaadita korvauksia. Kun tämä huomioidaan, niin Jacob Fresen vielä elossa olleet perilliset ovat voineet olla tyytyväisiä ja varsinaisiksi häviäjiksi ovat jääneet täysin sivulliset tallinnalaiset ja lyypekkiläiset kauppiaat.
- - - - - - - - - - - - -
Donner, Gustav: Kampen om Fresearvet, processmakare och våldsmän i Norden under 1400-talet. (1930)
Hausen, Reinhold: Finlands medeltidssigill, (1900)
Huldén, Lena: Frese, Birgitta Jacobintytär. Kansallisbiografia.
Kallioinen, Mika: Asken, Hans van. Kansallisbiografia.Kuujo, Erkki: Frese, Jacob. Kansallisbiografia.
Vähäkangas, Tapio: Tuomiorovasti Hans Petrin syntyperä ja perilliset. Genos 1980/3
Diplomatarium Fennicum, http://df.narc.fi/
- - - - - - - - - - - - -
I Jacob Frese (n. 1390 – 1455) ∞ NN Hartmannsdotter
II Birgitta Frese (k. välillä 1510-16) ∞ Jürgen van Meideburg
III Greta van Meideburg (k. 1494) ∞ Hans van Asken
IV NN Hansdotter van Asken (s. 1467) ∞ Johan Henriksson Fleming
V Karin Johansdotter Fleming ∞ Jakob Hansson Skalm
VI Elisabet Skalm (k. 1584) ∞ Bertil Göransson Mjöhund
VII Margareta Mjöhund (k. >1614) ∞ Bertil Ekelöf
VIII Margareta Ekelöf (k. 1676) ∞ Clas Galle
IX Märta Galle (k.n. 1646) ∞ Johan Ramsay
X Margareta Ramsay (k. 1702) ∞ Anders Munck af Fulkila
XI Claes Munck af Fulkila (k. 1716) ∞ Helena Hästesko-Fortuna
XII Claes Göran Munck af Fulkila (1704-1761) ∞ Magdalena Rehausen
XIII Agneta Sofia Munck af Fulkila (1740-1813) ∞ Adolf von Numers
XIV Jakob von Numers (1787-1842) ∞ Beata Segersteen
XV Amalia von Numers (1807-1900) ∞ Lars Gabriel Krogius
XVI Elise Gustava Krogius (1829-1904) ∞ Edvard Engelbert Neovius
XVII Lars Neovius (1850-1916) ∞ Anna von Törne
XVIII Aino Maria Neovius (1876-1945) ∞ Arthur Hjelt (1868-1931)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti