Santahamina vai Koskela?
Kuningas Kustaa Vaasa ja hänen suomalainen neuvonantajansa ja luottomiehensä Erik Fleming pohtivat kesällä 1547 keinoja, joilla hansakaupunki Tallinnan käymä välityskauppa venäläisten kanssa saataisiin siirtymään Ruotsin käsiin. Tämä kahden miehen ”työryhmä” päätyi siihen, että tavoitteeseen päästäisiin parhaiten perustamalla Uudenmaan rannikolle Tallinnan kanssa kilpaileva kauppasatama, jonne olisi hyvä ja vapaa purjehdusväylä. Kuningas ei aikaillut, vaan määräsi tammikuussa 1548 Erik Flemingin perustamaan kauppapaikan, sataman ja linnoituksen Santahaminaan Helsingin pitäjän rannikolle. Talven ja kevään aikana Erik Fleming tutustui suunniteltuun alueeseen ja päätyi ehdottamaan Santahaminan sijaan Vantaanjoen suulla sijaitsevaa Koskelan kylää kaupungin paikaksi. Kuningas ei ehdotuksesta pitänyt, mutta vaihtoehtojen hyviä ja huonoja puolia käytiin kuitenkin yhdessä läpi perusteellisesti.
Santahaminaan laivat pääsivät suoraan meren avoimelta selältä, kun taas Koskela sijaitsi mataloituvan lahden pohjukassa, jonne oli kuljettava kapeaa, karikoiden ja matalikkojen reunustamaa väylää myöten. Koskelan kosken (nyk. Vanhankaupunginkoski) alapuolinen ranta oli hyvä lastauspaikka talonpoikaispurjehtijoitten pienille laivoille, mutta Santahamina oli ylivoimainen suurille ulkomaankauppaa käyville aluksille. Vaaka kallistui Koskelan puolelle mantereen puoleisten jatkoyhteyksiensä vuoksi. Santahamina oli saari, jonne kulku maitse oli hankalaa ja saari muodosti luonnolliset rajat kaupungin tulevalle kasvulle. Lisäksi Santahamina oli syrjässä senaikaisesta tieverkosta, kun taas Koskelan kylästä oli jo valmiit yhteydet sisämaahan ja Kuninkaantielle. Koskela oli laivoille ja puolustukselle suojaisampi paikka kuin avonainen Santahamina. Ajankohtainen merkityksensä oli lisäksi sillä, että Koskelassa kaupunki katkaisisi perinteisen talonpoikien kauppaväylän Helsingin pitäjän ja Tallinnan välillä. Virallisesti tällainen maakauppa oli kielletty ja perustettavan kaupungin porvaristo pääsisi hyötymään talonpoikien kaupankäynnin siirtyessä sille. Lopullinen ratkaisuun vaikuttava tekijä oli ilmeisesti Vantaanjoen kahden kosken välissä sijaitseva saari. Tämän tyyppisiin paikkoihin oli keskiajalla tapana rakentaa puolustuslinnat. Saaren molemmilla puolilla kuohuvat kosket muodostivat kuin luonnon oman puolustusmuurin vihollista vastaan.
Töitä uuden kaupungin rakentamiseksi ei vielä kesällä 1548 ehditty suuremmin aloittaa. Vastoinkäymiset alkoivat kun Erik Fleming kuoli joulukuussa 1548 ja työt pysähtyivät Koskelassa. Hiljaiseloa kesti jonkin aikaa, mutta Kustaa Vaasa ei luopunut suunnitelmistaan. Helmikuun 1. päivänä 1550 Kustaa Vaasan tavoitteet kirjattiin kauppa- ja purjehdussääntöön, jota pidetään myös Helsingin kaupungin perustamisasiakirjana. Nykyään Erik Flemingin osuudesta kaupungin syntyyn muistuttaa hänen mukaansa nimetty Fleminginkatu.
-------------------------------------------
Tämän tarinan päähenkilöstä mummooni johtava sukupuun oksa:
I Erik Fleming 1487-1548 ∞ Hebla Siggesdotter Sparre -1570
II Joakim Fleming 1534-1563 ∞ Agda Persdotter
III Anna Fleming 1562-1608 (?) ∞ Hieronymus Birkholtz sr.
IV Hieronymus Birkholtz jr. 1595-1639 ∞ Hebla Ållongren
V Ingeborg Birkholtz 1621-1674 ∞ Johan Giös sr.
VI Johan Giös jr. 1647-1697 ∞ Sofia Ille
VII Carl Giös 1676-1717 ∞ Sofia Klingspor
VIII Beata Giös 1715-1764 ∞ Carl Numers
IX Adolf Numers 1745-1809 ∞ Agneta Munck af Fulkila
X Jakob von Numers 1778-1842 ∞ Beata Segersteen
XI Amalia von Numers 1807-1900 ∞ Lars Krogius
XII Elise Krogius 1829-1904 ∞ Edvard Neovius
XIII Lars Neovius 1850-1916 ∞ Anna von Törne
XIV Aino Neovius 1876-1945 ∞ Arthur Hjelt
--------------------------------------
Aalto, Seppo: Sotakaupunki. Helsingin vanhankaupungin historia 1550-1639. Helsinki 2012.
Syrjö, Veli-Matti: Erik Fleming. Amiraali, valtaneuvos, Etelä-Suomen laamanni.
Kansallisbiografia 2001
Helsingin historia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti