 |
| Siuntion Suitia |
Valtaneuvos Erik Flemingin puolison, Hebla Siggesdotterin, vanhemmat kuuluivat Ruotsin vanhimpiin mahtisukuihin: isä oli Sigge Larsson Sparre ja äiti Kristina Magnusdotter Natt och Dag (uradel). Ruotsin lipun värien arvellaan pohjautuvan keskiaikaiseen Natt och Dag-vaakunaan. Mainitut neljä henkilöä ovat mummoni esivanhempia.
Erik Fleming omisti myös Kuitian linnan Paraisilla. Puolisot asuivat molempia kartanoitaan, mutta yleensä Erikiä kutsuttiin Kuitian Herraksi ja Heblaa Suitian Rouvaksi
Hänen ankaruutensa ”lähtee matkalle” (1541)
Keskiajalla ja uuden ajan alussa vain ylempään aateliin kuuluvan miehen puolisoa sai nimittää rouvaksi (fru, husfru). Alempaan aateliin tai muihin säätyihin kuuluvan miehen aviopuolisot olivat vaimoja tai emäntiä (hustru). Erityisesti puhuteltaessa ja kirjeissä oltiin hyvin tarkkoja näistä nimityksistä.
Suitian Hebla-rouvan elämää valottavat rahtusen verran kartanon voudin Erik Håkanssonin kirjeenvaihto Tallinnaan kauppias Alert Dreikopille. Vouti käytti emännästään sanontaa ”ankara rouva” (strengie frue). Sillä ei tarkoitettu rouvan luonteenpiirrettä, vaan korostettiin hänen asemaansa kartanon kotitalouden kiistämättömänä hallitsijana.
"... hänen ankaruutensa [Hebla-rouva] on asianmukaisesti vastaanottanut kaksi kivipullollista viiniä ja pomeransseja, jotka olette lähettäneet, kaikesta tästä antaa hänen ankaruutensa mitä suurimmassa määrin kiittää teitä ... Yhden kivipullon palautan teille seuraavalla laivalla, joka täältä lähtee, samoin kuin lähettämänne kolme messinkimaljaa. Sillä yksikään näistä maljoista ei ole hänen ankaruudelleen sovelias .. tällaisessa kotitaloudessa eivät kelpaa heikkotasoiset tuotteet." (Erik Håkansson 8.7.1541)
Vuonna 1541 joulun lähestyessä vouti kertoo kirjeissään emäntänsä lähtevän matkalle.
"En voi myöskään olla kertomatta, että mikäli Kaikkivaltias Luoja sallii rouvani matkan sujua hyvin, mitä joulun aikoihin odotetaan tapahtuvaksi, niin ...”
”... ankara rouva ... antaa rakastavasti pyytää, että lähettäisitte hänelle kaksi luotia tuoretta galanga-juurta ... sillä se olisi hänelle nyt tarpeeseen Joulun aikoihin. ... Lisäksi pyytää ankara rouvani lähettämään neljä kyynärää ihonväristä englanninverkaa tai sellaista vihreää, jota lähetitte minulle, joka olisi kyllin taipuisaa lasten housuihin. Suitiassa Sielujen päivänä [2.11.] 1541. Erik Håkansson”
Hebla-rouva ei suinkaan ollut lähdössä joulun aikaan varsinaiselle matkalle. Vouti käytti sanaa resa peiteilmauksena, jolla viitattiin ankaran rouvan odotettavissa olevaan synnytykseen. Kuten sen ajan matkustamiseen, niin myös raskauteen ja synnytykseen liittyi riskejä ja pelkoja. Inkiväärin kaltaista, kaukaa Aasiasta laivattua galanga-juurta (Alpinia officinarium) käytettiin synnytyksen helpottamiseen.
Jälkipolville ei valitettavasti ole jäänyt tietoa, kuka tuo mainittu joulukuuksi 1541 odotettu lapsi oli. Hebla-rouvan kolmesta tunnetusta lapsesta kyseeseen voi tulla vain tytär Filippa, mutta lapsi on voinut olla joku muukin, joka on synnytyksessä tai heti sen jälkeen kuollut.
Tarmokas leskirouva (1548-1570)
Vuonna 1548 Hebla-rouva jäi leskeksi. Hän oli puolisoaan yli kaksikymmentä vuotta nuorempi ja jäi asumaan Suitian kartanoon vielä pariksi vuosikymmeneksi. Hebla oli saanut kartanon huomenlahjakseen eikä Erik Flemingin perillisillä ollut oikeuksia kartanoon vanhan rouvan elinaikana. Hebla sai pitää myös joitakin Erik Flemingin läänityksiä Suomessa, mutta tästä hyvityksenä kuningas Kustaa Vaasa kuitenkin vaati Heblalta hänen Ruotsissa sijaitsevia tilojaan minkä lisäksi rouva luovutti kuninkaalle satapäisen lauman englanninlampaita.
Jos leskirouva kuninkaan suuntaan kuvasikin itseään kovin poloisena, kartanoväelleen hän oli edelleen ”ankara leskirouva”. Nyt leski otti hoidettavakseen tehtäviä, joista aiemmin olivat vastanneet hänen miehensä tai voutinsa. Hebla jatkoi kauppayhteyksien ylläpitoa Tallinnaan ja suunnitteli kauppalaivastonsa laajentamista. Tarvittavien lupakirjojen hän arveli ilmeisesti heltiävän helpommin naisten kesken ja hän kääntyikin kuningatar Margaretan puoleen. Kirje tarjoaa mielenkiintoisen esimerkin siitä miten aatelinen leskinainen pyrkii vetoamaan kuninkaaseen tämän puolison kautta.
”Kunnianarvoisin ruhtinatar [kuningatar Margareta], kaikkein armollisin Rouvamme, olen anonut purjehduslupaa kauppalaivalle, jonka olen antanut rakennuttaa autuaasti edesmenneen mieheni Herra Erik Flemingin (Jumala olkoon hänen sielulleen armollinen) kuoleman jälkeen, yhdessä Teidän uskollisten turkulaisten alamaistenne, Henrik Klaussonin, Henrik Gröpin ja Knut Kappan kanssa, jolla laivalla olemme aikoneet purjehtia [Tanskan salmien tuolle puolen] ... pyydän teidän armoanne siksi kaikkein alamaisimmin, että teidän armonne tahtoisi olla tässä asiassa suopea meille, teidän uskollisille alamaisillenne, ja auttaa meitä Rakkaan Armollisen Herramme edessä, jotta voisimme saada kyseisen [lupa]kirjeen. Jos Kaikkivaltias Jumala antaa matkan sujua hyvin, eivät hänen Armollinen Herruutensa taikka teidän armonne jää unohdetuiksi jne.” (Hebla Siggesdotter kuningatar Margaretalle 2.2.1551)
Yleisesti ottaen lesket pyrkivät säilyttämään, luovuttamaan tai myymään pois edesmenneeltä mieheltä jäänyttä maaomaisuutta. Hebla-rouva sen sijaan laajensi ostamalla omaisuuttaan ja puolusti sitä maakiistoissa.
”Nämä alla mainitut [tilat] olen minä Hebla Siggesdotter ostanut autuaasti edesmenneen mieheni, herra Erik Flemingin kuoltua. [10.5.1550] annoin näille alla mainituille 20 markkaa kaikista heidän osuuksistaan Storträskin, Gossekullan ja Gamlabyn välissä. Ja puolet mainitusta järvestä kuului minulle aiemmin, joten koko järvi kuuluu nyt minulle.” (Heblan merkintöjä Erik Flemingin maakirjaan.)
Kustaa Vaasan jäätyä leskeksi vuonna 1551 Hebla-rouva kirjoitti kuninkaalle, että hän oli valmis matkustamaan hoviin huolehtimaan kuninkaan "rakkaista pienistä lapsista". Tällainen kunniatehtävä olisi tuonut Heblan lapsineen lähelle kuningasperhettä. Vastauskirjeessään Kustaa Vaasa kiitti kohteliaasti tarjouksesta ja käänsi kieltonsa ystävälliseksi huolenpidoksi:
"Meidän erityinen armomme jne.
Rakas Hebla-rouva, olemme saaneet kirjeenne, jossa Te ilmoitatte, että tahdotte keväällä (kuten syksyllä lupasitte) matkustaa luoksemme ja jäädä rakastettavien pienten lastemme luokse jne. Voimme kuitenkin kuvitella, rakas Hebla-rouva, että teidän tai muiden, joilla on kartano tai talous, erityisesti siellä suunnalla valtakuntaa, ei voi olla kohtuullista matkustaa sieltä ja jättää asuntonne ja omaisuutenne pitkäksi aikaa huolimattoman väen haltuun. Kuitenkin kiitämme teitä hyväntahtoisuudestanne ja täten tahdomme teidät säästää pitkältä matkalta.”
Kuninkaan vierailu (joulukuu 1555)
Joulukuun alkupäivinä vuonna 1555 matkallaan Viipurista Turkuun Kustaa Vaasa pysähtyi kahden päivän ajaksi tervehtimään Suitian leskirouvaa. Silloin kuningas tapasi ensimmäisen kerran Heblan 20-vuotiaan reipasotteisen Klaus-pojan, josta tuli myöhemmin marski ja Suomen käskynhaltija. Samalla vierailullaan kuningas kävi tutustumassa myös Ojamon kaivokseen, jonka toiminta oli hiljentynyt Erik Flemingin kuoleman jälkeen. Kuningas piti kaivostoiminnan jatkamista tärkeänä valtakunnalle ja jonkin ajan kuluttua Ojamo siirtyikin Erik Flemingin perillisiltä kruunulle. Hyötynäkökohdat rajoittivat majesteetillista hyväntahtoisuutta.
Jouluksi kuninkaan seurue pysähtyi Turun linnaan, jonne oli juhlaa varten hankittu tynnyreittäin simaa sekä kastanjoita, rusinoita ja muuta jouluista syötävää. Linnan isäntänä toimi vastikään Suomen herttuakunnan hallittavakseen saanut Juhana-herttua. Myös Hebla-rouva lapsineen ja seuralaisineen oli kutsuttu. Vaasa- ja Fleming-sukujen näinkin läheinen kanssakäyminen saattoi johtua siitä, että kuningasperhe muistutti vielä asemaltaan niitä ylimysperheitä, joiden keskuudesta se oli itsekin lähtöisin. Kustaa Vaasa oli arvostanut suuresti luottomiestään Erik Flemingiä ja läheiset suhteet Erikin perheeseen jatkuivat hänen kuolemansa jälkeenkin.
Vuonna 1560 Heblan lapset olivat jo siinä iässä, että leskirouva ilmoitti luopuvansa Suitian kartanon hallinnasta ja lasten velvollisuudeksi tuli huolehtia iäkkään äitinsä tarpeista. Pojat Joakim ja Klaus takasivat omasta ja sisarensa Filippan puolesta, että heidän rakasta äitiään palvelijoineen kestittäisiin muun muassa humalilla, teuraslihalla, siipikarjalla ja riistalinnuilla. Syytinkisopimukseen sisältyivät lisäksi ruuan ja oluen valmistus, polttopuut ja hevosten ravinto. Näin Hebla-rouva nautti turvatusta ylläpidosta kuolemaansa asti 1570-luvun alkupuolella.
-------------------------------------------------------------
Tämän tarinan päähenkilöstä mummooni johtava sukupuun oksa:
I Hebla Siggesdotter Sparre -1570 ∞ Erik Fleming 1487-1548
II Joakim Fleming 1534-1563 ∞ Agda Persdotter
III Anna Fleming 1562-1608 (?) ∞ Hieronymus Birkholtz sr.
IV Hieronymus Birkholtz jr. 1595-1639 ∞ Hebla Ållongren
V Ingeborg Birkholtz 1621-1674 ∞ Johan Giös sr.
VI Johan Giös jr. 1647-1697 ∞ Sofia Ille
VII Carl Giös 1676-1717 ∞ Sofia Klingspor
VIII Beata Giös 1715-1764 ∞ Carl Numers
IX Adolf Numers 1745-1809 ∞ Agneta Munck af Fulkila
X Jakob von Numers 1778-1842 ∞ Beata Segersteen
XI Amalia von Numers 1807-1900 ∞ Lars Krogius
XII Elise Krogius 1829-1904 ∞ Edvard Neovius
XIII Lars Neovius 1850-1916 ∞ Anna von Törne
XIV Aino Neovius 1876-1945 ∞ Arthur Hjelt
--------------------------------------
Lahtinen, Anu: Omaisuutta, ystäviä ja vaikutusvaltaa. Avioliittojen merkitys Flemingin sukupiirissä. Historiallinen aikakauskirja vol. 100, 2002
Lahtinen, Anu: Arkea ja juhlaa Flemingien mailla. Arki ja läheisyys, toim. Terhi Kivistö.
Turun historiallinen yhdistys, 2002
Lahtinen, Anu: Flemingin sukupiiri keskiajalla ja uuden ajan alussa. (Lounatvuori * )
Lahtinen, Anu: Sopeutuvat, neuvottelevat, kapinalliset: naiset toimijoina Flemingin
sukupiirissä 1470-1620, Suomalaisen kirjallisuuden seura, 2007.
* Lounatvuori, Irma & Knapas Marja Terttu (toim.): Louhisaaren kartano. Suku ja rälssi –
säteri ja kirkko. 2005
Svenska Riddarhus: Ätt- och vapendatabas. http://www.riddarhuset.se/jsp/index.jsp?id=553
Syrjö, Veli-Matti: Fleming, Erik. Amiraali, valtaneuvos, Etelä-Suomen laamanni.
Kansallisbiografia 2001.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti